Lukujumi unholaan kirjallisuuspedagogiikalla

Edellisviikolla ryhmä opiskelijoita kokoontui vanhan kampusrakennuksen pieneen auditorioon. Nousin sinä aamupäivänä bussista, huikkasin kuskille kiitoksen ja matkalla kampukselle tarkistin puhelimesta vielä kerran auditorion sijainnin. Löysin luokan kapean rakennuksen toisesta kerroksesta, jätin takkini kuluneeseen naulakkoon ja astuin ovesta hiljaiseen hälinään. Pikkuruinen luokka oli jo ehtinyt kerätä sisuksiinsa innolla odottavia opiskelijoita ja se tuoksui vanhan lattian puulta ja sinne jätetyiltä iäisiltä ajatuksilta. Nousin muutamat natisevat ja narisevat puuaskelmat etsien vapaata paikkaa ahtaista penkkiväleistä ja istahdin yläriville ikkunan viereen. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, se siivilöityi kampuskukkulalla kasvavien mäntyjen oksistoista mukavasti ja loi illuusion kevätauringosta, joka juuri ja juuri kehrää lämpöä kasvoille. Avasin reppuni asetellakseni vihkoni ja kynäni kirjoitustasolle, mutta repiessäni turhaan tasoa ylös etummaisen istuimen selkänojasta, huokaisin ja vaihdoin paikkaa keskemmälle. Kirjoitin vihkoni vasempaan yläkulmaan kurssikoodin, kurssin nimen ja päivämäärän jääden sitten istuen odottamaan. Katselin ylhäältä muiden kurssilaisten päitä ja hahmoja. He ovat kaikki lukijoita, kuten minäkin. Odotin kirjallisuuspedagogiikan kurssin ensimmäisen luennon alkua.

Nyt minulla on takana kaksi ensimmäistä luentokertaa ja olen lumoutunut kurssin tarjonnasta. Olemme käsitelleet luennoilla mm. miksi olemme lukijoita, mitä kirjallisuuden opetus on ja mitkä ovat sen tavoitteet, mitä kaikkea lukutaito nykyään tarkoittaa ja miten ihminen kasvaa kaunokirjallisuuden lukijaksi. Tutkimme PISA-tuloksia lukutaidon näkökulmasta ja pohdimme tämän päivän lukutaitokäistyksiä. Suomalaiset ovat yhä maailman kärkeä lukutaidossa, mutta vapaa-ajan lukeminen on todella vähäistä. Opettajan voisi luulla pystyvän sytyttämään oppilaissa lukunautinnon kipinä vaikeuksitta, "kouluissahan luetaan koko ajan, siinä sivussahan se motivaatio syttyy", mutta se ei olekaan niin helppo tehtävä. Itselleni se kuitenkin tulee olemaan opetukseni yksi kulmakivistä.

Kaikki aiheet ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia ja niistä on ollut upeaa keskustella yhtä intohimoisesti lukemista rakastavien ihmisten kanssa. Luemme kurssin aikana ryhmissä yhteisesti yhden fantasiakirjan ja itsenäisesti yhden nuortenkirjan. Listat olivat huikeita, fantasiakirjan kohtaan olisi voinut lukea mm. Martinin Valtaistuinpelin. Päädyimme oman ryhmäni kanssa lukemaan Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, sillä olin lukenut ryhmästäni eniten fantasiaa, (fantasia oli kahdelle toiselle ryhmäläiselleni vieraampi genre) joten tunnistin suurimman osan teoksista ja kehuin Teemestarin kirjaa yhdeksi lempikirjoistani. Toisiakin kiinnosti juuri Itäranta, joten teemme kurssin lopputyönä Teemestarin kirjasta arvion. Nuortenkirjoista itseäni kiinnostaa mm. Siiri Enorannan Gisellen kuolema (Enorannan Surunhauras, lasinterävä oli viime vuoden lukemistani yksi ehdoton lemppari) ja Nadja Sumasen Rambo, joka voitti vuoden 2015 Finlandia Junior-palkinnon. Lisäksi kurssilla tutustumme ryhmänä yhteen kouluissa käytettävään äidinkielen kirjasarjaan.

Valittelin alkuvuodesta olevani lukujumissa, mutta tämä kurssi herätti lukuinnon jälleen ! Valitettavasti kuitenkin jouduin yhden kirjan jättämään kesken tässä välissä (tulossa teksti kesken jätetyistä kirjoista) joka ei vain saanut minua mukaansa, mutta jatkoin viime vuonna aloittamaani fantasiakirjaa ja olen ollut viimepäivät täysin sen lumoissa. Fantasiakirjoista usein tunnistaa jo ensimmäisistä luvuista, että on kohdannut helmen kivien joukossa. Tämä kyseinen kirja on sellainen, vaikka se on vienytkin muutaman kuukauden lukea. Tänään minulla on suunnitelmissa lukea tuo kirja loppuun, joten kohta on tulossa myös uutta kirja-arviota.

Lukuintoa toivotellen,
*Ida-Maria*