Kirjailijasta ja kuvittajasta:
Emmi Itäranta on suomalainen kirjailija, joka asuu Isossa-Britanniassa. Hän kirjoittaa kirjoistaan aina kaksi versioita: suomeksi ja englanniksi. Hän ei tarvitse kääntäjää, kun luo samaan aikaan sen itse. Tapasimme Itärannan elokuussa 2018 Porin Kirjojen yössä, jossa hän oli haastateltavana. Itäranta oli tuolloin jo alkanut kirjoittamaan viime vuonna ilmestynyttä scifi-kirjaansa Kuunpäivän kirjeet. Saimme molemmat Itärannalta nimikirjoituksen Kudottujen kujien kaupunki-kirjoihimme ja pienen lauseen: "Virratkoon puhtaat vedet luoksesi!" ja "Kulkekoot unesi vapaina!" Itäranta on meidän molempien yksi lempikirjailijoista ja hänen esikoisteoksensa Teemestarin kirja teki ilmestyessään meihin suuren vaikutuksen.
Lyhyt kuvaus kirjasta tai takakannen teksti:
"Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse. Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren historian ja nykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä."
1. Ennakkoajatukset /odotukset kirjasta:
Tea: Olen lukenut kirjan v. 2016, pian ilmestymisensä jälkeen joten tiesin odottaa taiturimaista kieltä ja mystistä maailmaa. Koin kirjan ekalla lukukerralla kauniina, mutta sekavana ja se jäi mielestäni kesken. Nyt tämä toinen luku- sekä kuuntelukerta poimi ekalta lukukerralta pudonneet silmukat, mutta kirjan loppu jäi yhä harmittavasti liian auki.
Ida-Maria: Olen lukenut kirjan kerran aikaisemminkin sen ilmestyessä ja tarina on muutamien vuosien jälkeen haihtunut mielestäni. Muistan siitä kuitenkin palasia ja sen, että tunnelma oli kirjan aikana todella taianomainen ja omalaatuinen. Yksi suurin odotus uudelleenluvulta oli tarinan loppu, sillä muistan sen jääneen itselleni epäselväksi ja toivoin saavani tarinasta paremman kokonaiskuvan.
2. Kuvaile kirjaa kolmella sanalla:
Tea: Kiehtova, vahva, unenomainen
Ida-Maria: Salaperäinen, runollinen, myyttinen
3. Millainen lukukokemus oli?
Tea: Antoisa, mutta turhauttava. Kirjassa oli vahvan maailman ja runollisen kielen lisäksi mytologisia aineksia ja mielenkiintoisia vastakkainasetteluja. Lukukokemus oli myös hämmentävä, turhauttavakin, koska hyvin luotu tarina notkahti kirjan lopussa ja petti alta. Se jäi keskentekoiseksi ja Itäranta sortui helppoon, mutta sekavaan loppuratkaisuun. Mutta koska arvostan taiturimaista kieltä ja hyvin luotua maailmaa, kirja säilytti puutteistaan huolimatta kiehtovuutensa.
Ida-Maria: Itärannan kirjojen lukukokemukset ovat aina ainutlaatuisia ja niin oli tämäkin. Kieli on aivan uniikkia ollen sopivassa suhteessa runollista ja informatiivista, tarinaa kudotaan tarkasti ja sen yksityiskohdat ovat kauniita. Maailmaa rakennettiin todella hienovaraisesti ja se pidettiin lukijalle koko ajan salaperäisesti hieman auki, eikä kaikkea kerrottu loppuun saakka. Se teki tunnelmasta ja maailmasta todella mystisen, mutta sai myös janoamaan lisää. Kirjaan ei kuitenkaan ole jatkoa luvassa, joten mielestäni juoni jää liian avonaiseksi ja Itärannan luoman maailman historiasta ja kulttuurillisten tapojen merkityksistä ja synnystä olisi halunnut saada paljon enemmän tietoa. Kirjasta tulee ehkä mieleen Studio Ghiblin elokuvat, joissa sinulle ei myöskään kerrota maailmasta juuri mitään vaan vietät siinä tarinan ja hahmojen parissa muutaman kauniin tunnin. Tunne tarinan aikana on hyvin samanlainen, mutta kiirehditty loppu saa sen horjumaan liiaksi.
4. Mitä mieltä kerrontatyylistä, henkilöhahmoista tai juonesta?
Tea: Kirjassaan Itäranta ei selitä tai taustoita mitään. Asiat vain tapahtuvat ja ne kuvaillaan hyvin vahvasti ja kiehtovasti. Kieli on kuin silkkinen, mutta vaarallinen seitti. Välillä lukijana sotkeuduin siihen. Jäin ihailemaan kieltä kuin taideteosta. Kuvailujen runsaus ja rikkaus, niin kuultavan kaunista kuin se onkin, paikoitellen myös häiritsee.
Sinänsä hienosti luotuun maailman ja tarinaan jää lukukokemusta syöviä aukkoja, jotka eivät uudestaan lukemallakaan selity, mutta se taitaa olla Itärannan tarkoituskin. Kiehtovasti hän kuvailee luomaansa maailmaa ja sen tapahtumia jättäen lukijalle liian paljon vastuuta. Henkilöhahmot jäävät hiukan ohuiksi.
Ida-Maria: Kerrontatyyli on mielestäni kirjan vahvuus ja siinä on lukiessa todella mukavaa ”kellua mukana”. Itärannan kirjoitustapa on maagista ja tarkkaa, jollaista haluaisi aina lukea lisää. Hahmot kuitenkin jäävät etäisiksi ja itselleni kirjan maailma ja tunnelma olivat itse hahmoja kiinnostavampia. Hahmojen nimet ovat kuitenkin todella kekseliäitä, jotka tuovat luotuun kulttuuriin kivan säväyksen. Juoni on vahva ja hyvin rakennettu, mutta muutama siihen liittyvä seikka jää harmillisesti selvittämättä. Lisäksi juoni kasvaa ja kiihtyy loppua kohden hyvin, mutta loppu on liian sekava ja töksähtävä.
5. Mielenkiintoinen henkilö, asia, yksityiskohta, paikka tms.?
Tea: Henkilö: Kehrääjä. Asia: Musteella merkintä. Yksityiskohta: Valerianan tatuointi. Paikka: Puhtaan unen museo.
Ida-Maria: Kehrääjä oli ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo, vaikka hänestäkin kirjan aikana saadaan harmillisen vähän tietoa.
6. Ruusuja:
Tea: Mielenkiintoiseksi luotu maailma, jossa unennäkemisellä on suuri osa.
Kaunis kuvaannollinen, mystinen kieli.
Ida-Maria: Maailma on todella hyvin suunniteltu ja sen yksityiskohdat ovat kekseliäitä. Plussaa myös tarinan salaperäisyydestä ja kutkuttavuudesta, jotka nousevat saaren ihmisten uskomuksista ja myyteistä.
7. Risuja:
Tea: Kirjan avoin ja sekava, ehkä helppokin loppuratkaisu, joka ei antanut oikeutta kauniisti kudotulle tarinalle. Itärannan kutomus jäi kesken ja päättelemättä.
Ida-Maria: Kirja tuntuu osalta sarjaa, jota ei ole olemassa. Lukija tiputetaan keskelle maailmaa ja myyttejä, joiden tarkoitusta ei kerrota. Tuntuu kuin lukijalle kerrottaisiin suuria salaisuuksia, jotka eivät liity mihinkään. Kirja olisi voinut olla pitempi. Tai sitten trilogia tai kirjapari.
8. Oliko kirjassa jokin sanoma?
Tea: Tarinassa olennainen teema oli valtaa pitävän Neuvoston ankarat säännöt ja manipulaatio ja niiden kansalaisia syövyttävät vaikutukset. Myös suhtautuminen erilaisuuteen kulki punaisena lankana läpi kirjan.
Ida-Maria: Kirja puhui kauniisti erilaisuudesta, rohkeudesta ja muutoksen tekemisestä.
9. Lause, joka jäi mieleen?
Tea: " Toisinaan on välttämätöntä astua pimeyteen yksin ja etsiä tie takaisin", Kehrääjä sanoo. "Kantaa mukanaan valoon jotain, mitä muualta ei olisi voinut löytää. "
Ida-Maria: ”…olemme pikkukiviä leveällä ja kauas kurkottavalla rannalla, emme kuu, joka kääntää vuoroveden.”
10. Mihin kohtaan laitoit kirjan Helmet- lukuhaasteessa tai Porin kirjaston lukuhaasteeseen?
Tea: Porin lukuhaaste kohta 1: Kirjan nimessä tai kannessa on rakennus
Ida-Maria: Helmet-lukuhaaste kohta 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
11. Arvio asteikolla 1-5
Tea: 4
Ida-Maria: 4
