IDA-MARIA
Olen ehtinyt lukea tänä vuonna 21 kirjaa ja olen ollut tyytyväinen lukutahtiini sekä niihin kirjoihin, joita olen saanut luettua. Lukuhaasteiksi itselleni vuoden alussa olin asettanut seuraavia:
lue 30 kirjaa, lue sarjoja eteenpäin, lue enemmän oman hyllyn kirjoja, kokeile lukumaratonia ja käy kirjamessuilla. Lisäksi olen täyttänyt Helmet-kirjastojen lukuhaastetta, joka löytyy blogin yläpalkista.
Uskon, että ehdin lukea enemmänkin kuin 30 kirjaa vuoden loppuun mennessä, joten asetin uudeksi tavoitteeksi 40 opusta. Käytän paljon Bookbeat-äänikirjasovellusta, jonka kautta tulee luettua helposti muutamakin kirja lisää kuukaudessa. Eri kirjasarjojakin olen lukenut kiitettävästi eteenpäin ja niistä on tulossa postauksia! Omassa hyllyssä jo olemassa olevia kirjoja on tullut luettua kyllä vähemmän, joten syksylle on yksi haaste vielä täytettäväksi. Lukumaraton tuli testattua helmikuussa, kun pidimme yhteisen lukulauantain. Tämä pitää ehdottomasti pitää toisenkin kerran, postausta päivästä oli ihanaa tehdä ja samaan aikaan toisen kanssa lukeminen yhden päivän aikana oli todella hauskaa! Kirjamessuilla ei ole vielä tullut käytyä, mutta suunnitelmissa olisi käydä joko Turun tai Helsingin messuilla lokakuussa.
Vielä ennen kirjoihin paneutumista haluaisin mainita upeasta näytelmästä, jossa käväisin maaliskuussa. Kävin katsomassa Turun kaupunginteatterin näytelmäsovituksen Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ja neljän tunnin mittainen esitys oli aivan omaa luokkaansa! Lavastus oli, kirjaimellisesti, kuin toisesta maailmasta ja näyttelijöiden roolisuoritukset olivat uskomattomia! Klonkku oli hahmoista onnistunein, vaikka varmasti haastavin toteutettava. Lavasteet olivat niin perusteellisia, että hobitit todella näyttivät mekaanisten ja liikkuvien enttien sylissä pienokaisilta ja tultasyöksevä balrog täytti näyttämöllä koko Morian pimeyden. Näytelmää on mahdollista käydä katsomassa vuoden 2018 loppuun asti ja suosittelen esitystä lämpimästi!
Sitten kirjoihin:
Paras lukemasi kirja
 |
Waking Gods - Sylvain Neuvel (Themis Files #2)
Coldmaker - Daniel A.Cohen
Tämäkin oli äänikirjaluku, jonka kuuntelin jo aikaisin tammikuussa ja edelleen tarina muistuu mieleeni. Kirjailijan debyyttiteos on vakuuttava fantasiakertomus, jossa on todella mielenkiintoinen asetelma. Maailma, jossa päähenkilö Micah elää, on niin kuuma, ettei vettä voi sellaisenaan juoda joista. Selviytymiseen tarvitaan kylmää ja erilaisia kylmää kerääviä ja säilyttäviä laitteita, joita vain ylimystöllä on hallussaan. Micah kuuluu jadanilaisiin, jotka tarinan mukaan loukkasivat Itkijää kahdeksansataa vuotta sitten. Itkijä otti jadanilaisilta pois kaiken kylmän ja rankaisi heidät työskentelemään orjina. Kuumuus muistuttaa heitä jokainen päivä heidän rikkomuksistaan, mutta pimeyden viileyden turvin Micah livahtaa autiomaahan kuumista slummeista etsimään romuja, joista hän rakentelee salaa hyötyesineitä kylmän varastoimiseksi. Sitten joku tuntematon uhmaa kaupungin aatelisia ja kapinan aalto alkaa väreillä jadanilaisten keskuudessa.
2 tärkeintä lukemaasi kirjaa
Tolkien: elämänkerta - Humphrey Carpenter
Tästä elämänkerrasta tuli lämmin olo lukemisen aikana ja sivujen loppumisen jälkeenkin. Tuntui hassulta, kun muutamissa kohdin Carpenter puhutteli lukijaa pohtimalla, oliko Tolkienin arkielämästä lukeminen mielenkiintoista, toisin kuin hänen kirjojensa julkaisuprosessin vaiheista ja Tolkienin kuuluisuudeksi tulemisesta. Päinvastoin, juuri ne asiat olivat mielenkiintoisia, joissa kerrottiin Tolkienin kaveriporukan saaganlausuntakerhosta, puutarhanhoidosta, yliopistoluentojen suunnittelusta tai kaikesta siitä valvomisesta aamun tunneille, jolloin hänellä oli vihdoin aikaa kirjoittaa omia kirjojaan eteenpäin. Todella mukaansatempaava, hyvänmielen elämänkerta!
Tuulen nimi - Patrick Rothfuss
Nimeni on Kvothe. Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat päästetään sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään. Olet saattanut kuulla minusta.
Jos tuo esittelyteksti kirjan takakannessa ei herätä mielenkiintoa, niin ei sitten mikään. Luin Rothfussin Tuulen nimen englanniksi muutamia vuosia sitten ja se nousi heti yhdeksi lempikirjakseni. Tässä on ehkä kauneimmin koskaan kirjoitettu fantasiakirja. Trilogia Kuninkaansurmaajan kronikat on rakennettu kolmen päivän mittaiseksi, sillä tarinan legendaarinen päähenkilö Kvothe on antanut kronikoitsijalle kolme päivää aikaa kirjoittaa hänen muistelmansa. Tuulen nimi on ensimmäinen päivä, jonka aikana Kvothe kertoo elämäntarinaansa lapsuudesta yliopistoaikaan saakka. Luin kirjan toiseen kertaan alkuvuodesta, ensimmäistä kertaa suomeksi, ja rakastuin tarinaan uudelleen.
Kirja, johon petyit
Pimeää ainetta - Blake Crouch
Uusi scifikirja, jossa matkustetaan ajasta ja rinnakkaisesta todellisuudesta toiseen. Teema, jonka luulisi olevan minulle varma vähintään neljän tähden luku, mutta ei tällä kertaa.
Kirja alkaa, kun päähenkilö Jason kidnapataan ja herättyään hän huomaa olevansa toisessa versiossa elämästään. Siinä versiossa, josta hän lapsen saamisen takia luopui. Hän ei olekaan "vain" yliopiston fysiikanopettaja, vaan arvostettu tutkija. Jason ei silti pysty tuosta vain jatkamaan jokapäiväistä elämäänsä tässä unelmamaailmassa, sillä rinnakkaistodellisuus on tuonut mukanaan painajaismaisen kissa-hiiri-leikin. Jason yrittää paeta jahtaajiaan, jotka ovat itse asiassa tuhansia ja taas tuhansia mahdollisia versioita hänestä itsestään. Jasonin on tämän lisäksi myös löydettävä tuhansista ja taas tuhansista mahdollisita maailmoista se omansa, josta hän alunperin lähtikin, päästäkseen irti tästä hulluudesta. Hieman sekavaa, voisiko sanoa. Sekään ei vielä ole tämän tarinan kompastuskivi, vaan ajatuksen toteutus on tehty todella tylsästi. Kirjoitustyyli on lyhytlauseista ja hyvin yksinkertaista. Jason oikeastaan vain juoksee rinnakkaistodellisuudesta toiseen (jotka eivät edes ole kovinkaan mielikuvituksellisia) ja epäselväksi jää sekin, miksi juuri tämä Jason olisi näistä kaikista kirjassa esiintyvistä Jasoneista se paras mahdollinen versio. Kirjassa esiintyy silti hienoja ajatuksia olemaan tyytyväinen juuri siihen elämään, mitä elät. Muuten kirja jää todella vaisuksi.
Kirja, joka yllätti
The Ship Beyond Time - Heidi Heilig (The Girl From Everywhere #2)
Heidi Heiligin kirjaparissa seurataan kapteenin tytärtä, Nixiä, joka on viettänyt koko elämänsä isänsä laivalla. Nix on kehittänyt itselleen perusteellisen taidon kartantuntemukselle, sillä jos Nix löytää isälleen aidon ja alkuperäisen kartan, hänen isänsä voi seilata sinne. Ajasta ja kuvitelmasta riippumatta. He ovat näin matkanneet ympäri maailmaa eri aikakausina, etsien arvokkaita ja myyttisiä tavaroita myyntiin. Erityisesti he etsivät karttaa Honolulusta vuonna 1868, sillä Nixin isällä on epätoivoinen halu päästä pelastamaan Nixin äiti, joka kuoli tämän synnyttäessä Nixiä. Kirjassa seurataan Nixin isän laivan miehistön matkaa kohti tuota karttaa ja 1800-luvun Honolulua, vaikka he eivät edes ole varmoja, pyyhkiikö sinne pääseminen Nixin maailmasta kokonaan.
Ensimmäinen kirjaparin kirja, The Girl From Everywhere, oli niinkin uniikista ideastaan huolimatta sellainen ihan kiva, kolmen tähden arvoinen lukukokemus. Tuntui, että kirjan tarina ei mennyt niin pitkälle, minne sen mahdollisuudet olisivat antaneet sille tilaa. Laiva ja miehistö, joka pystyy matkustamaan ajassa ja kuvitelmissa, vaikka Atlantikseen, jos oikeanlainen kartta löytyy, keskittyy koko kirjan ajan pääsemään vain Honoluluun. Onneksi tämä äskettäin lukemani toinen osa, The Ship Beyond Time, oli aikamoinen harppaus kohti juuri tuota juonenkehittymistä ja mahdollisuuksia, joita kaipasin ensimmäiseltä kirjalta. Olen todella iloinen, että jatkoin sarjan lukemista kirjaparin päätösosalla, sillä se pelasti tarinaa kokonaisuudessaan. Toisen kirjan kautta siitä tuli juuri se ainutlaatuinen tarina, jota siltä alunperin odotinkin. Hahmot olivat sävykkäämpiä, tapahtumat olivat nopeatempoisempia ja hienoja juonenkääteitä oli paljon enemmän. Useat hahmojen väliset suhteet olivat loogisempia ja parempi kirjaparin päätösosassa. Toivotaan, että joku kustantamo ottaa tämän suomennukseen!
Mitä haluan kesän aikana lukea?
Aloitin kesällä kirjaston poistomyynnistä löytämäni nuoremmille suunnatun, lohikäärmeistä kertovan fantasiakirjasarjan Lumotun metsän kronikat lukemalla sarjan ensimmäisen osan, Lohikäärmeen prinsessa. Aikomuksenani olisi ehtiä kesän aikana lukea sarjan loput kolme osaa. Ostin myös kesälukemiseksi sarjakuvia, uskomattoman kauniilla kuvituksella kerrotun tarinan soturihiiristä armottoman luonnon keskellä, nimeltään Mouse Guard. Lisäksi haluaisin lukea Siilo-saagan kaksi viimeistä osaa. Siilo on näin vaatimattomasti sanottuna parhain dystopiakirja, jonka olen tähän mennessä lukenut. Ensimmäisen osan olen lukenut nyt kaksi kertaa ja toisen osan kerran, joten haluaisin saada trilogian vihdoin päätökseen. Hävettää, etten ole päätöskirjaa päässyt lukemaan, vaikka ennakkotilasin sen vuonna 2015, jotta se olisi julkaisupäivänä käsissäni...
Sitten olisi tänä kesänä ostamani Star Wars tarina, Phasma, Ray Bradburyn Fahrenheit 451, ensimmäinen Robin Hobb lukukokemukseni The Ship of Magic sekä kasa äänikirjoja.
Olisihan näitä vaikka kuinka ja paljon, mutta pitäähän sitä säästää syksyllekin lukemista, eikös?
Themis-kansiot jatkuvat vakuuttavimmalla mahdollisella tavalla trilogian toisessa osassa (suomeksi Heräilevät jumalat). Kuuntelin kirjan Bookbeat-sovelluksella, joka on jo elämys itsessään. Äänikirja on pikemminkin kuunnelma, sillä kirjalla on yli kymmenen henkilön ääniroolitus ja taustalle on liitetty kohtauksiin sopivat äänimaisemat: jos tarinassa haastateltu henkilö on uutisreportteri helikopterissa, taustalla on helikopterin ääntä ja reportterin ääni kuuluu kuin headsetista kuunneltuna.
Tarina jatkuu räjähdysmäisellä toiminnalla läpi koko toisen kirjan, sillä tällä kertaa ihminen ei ole löytänyt lisää robotinosia maapallolta, vaan keskelle Lontoota on materialisoitunut Themisin kaltainen robotti ulkoavaruudesta. Ja ihmisten reagointi on arvattavissa: alun rauhallisuuden jälkeen kaaos ottaa vallan.
Tämäkin oli äänikirjaluku, jonka kuuntelin jo aikaisin tammikuussa ja edelleen tarina muistuu mieleeni. Kirjailijan debyyttiteos on vakuuttava fantasiakertomus, jossa on todella mielenkiintoinen asetelma. Maailma, jossa päähenkilö Micah elää, on niin kuuma, ettei vettä voi sellaisenaan juoda joista. Selviytymiseen tarvitaan kylmää ja erilaisia kylmää kerääviä ja säilyttäviä laitteita, joita vain ylimystöllä on hallussaan. Micah kuuluu jadanilaisiin, jotka tarinan mukaan loukkasivat Itkijää kahdeksansataa vuotta sitten. Itkijä otti jadanilaisilta pois kaiken kylmän ja rankaisi heidät työskentelemään orjina. Kuumuus muistuttaa heitä jokainen päivä heidän rikkomuksistaan, mutta pimeyden viileyden turvin Micah livahtaa autiomaahan kuumista slummeista etsimään romuja, joista hän rakentelee salaa hyötyesineitä kylmän varastoimiseksi. Sitten joku tuntematon uhmaa kaupungin aatelisia ja kapinan aalto alkaa väreillä jadanilaisten keskuudessa.
2 tärkeintä lukemaasi kirjaa
Tästä elämänkerrasta tuli lämmin olo lukemisen aikana ja sivujen loppumisen jälkeenkin. Tuntui hassulta, kun muutamissa kohdin Carpenter puhutteli lukijaa pohtimalla, oliko Tolkienin arkielämästä lukeminen mielenkiintoista, toisin kuin hänen kirjojensa julkaisuprosessin vaiheista ja Tolkienin kuuluisuudeksi tulemisesta. Päinvastoin, juuri ne asiat olivat mielenkiintoisia, joissa kerrottiin Tolkienin kaveriporukan saaganlausuntakerhosta, puutarhanhoidosta, yliopistoluentojen suunnittelusta tai kaikesta siitä valvomisesta aamun tunneille, jolloin hänellä oli vihdoin aikaa kirjoittaa omia kirjojaan eteenpäin. Todella mukaansatempaava, hyvänmielen elämänkerta!
Nimeni on Kvothe. Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat päästetään sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään. Olet saattanut kuulla minusta.
Jos tuo esittelyteksti kirjan takakannessa ei herätä mielenkiintoa, niin ei sitten mikään. Luin Rothfussin Tuulen nimen englanniksi muutamia vuosia sitten ja se nousi heti yhdeksi lempikirjakseni. Tässä on ehkä kauneimmin koskaan kirjoitettu fantasiakirja. Trilogia Kuninkaansurmaajan kronikat on rakennettu kolmen päivän mittaiseksi, sillä tarinan legendaarinen päähenkilö Kvothe on antanut kronikoitsijalle kolme päivää aikaa kirjoittaa hänen muistelmansa. Tuulen nimi on ensimmäinen päivä, jonka aikana Kvothe kertoo elämäntarinaansa lapsuudesta yliopistoaikaan saakka. Luin kirjan toiseen kertaan alkuvuodesta, ensimmäistä kertaa suomeksi, ja rakastuin tarinaan uudelleen.
Kirja, johon petyit
Uusi scifikirja, jossa matkustetaan ajasta ja rinnakkaisesta todellisuudesta toiseen. Teema, jonka luulisi olevan minulle varma vähintään neljän tähden luku, mutta ei tällä kertaa.
Kirja alkaa, kun päähenkilö Jason kidnapataan ja herättyään hän huomaa olevansa toisessa versiossa elämästään. Siinä versiossa, josta hän lapsen saamisen takia luopui. Hän ei olekaan "vain" yliopiston fysiikanopettaja, vaan arvostettu tutkija. Jason ei silti pysty tuosta vain jatkamaan jokapäiväistä elämäänsä tässä unelmamaailmassa, sillä rinnakkaistodellisuus on tuonut mukanaan painajaismaisen kissa-hiiri-leikin. Jason yrittää paeta jahtaajiaan, jotka ovat itse asiassa tuhansia ja taas tuhansia mahdollisia versioita hänestä itsestään. Jasonin on tämän lisäksi myös löydettävä tuhansista ja taas tuhansista mahdollisita maailmoista se omansa, josta hän alunperin lähtikin, päästäkseen irti tästä hulluudesta. Hieman sekavaa, voisiko sanoa. Sekään ei vielä ole tämän tarinan kompastuskivi, vaan ajatuksen toteutus on tehty todella tylsästi. Kirjoitustyyli on lyhytlauseista ja hyvin yksinkertaista. Jason oikeastaan vain juoksee rinnakkaistodellisuudesta toiseen (jotka eivät edes ole kovinkaan mielikuvituksellisia) ja epäselväksi jää sekin, miksi juuri tämä Jason olisi näistä kaikista kirjassa esiintyvistä Jasoneista se paras mahdollinen versio. Kirjassa esiintyy silti hienoja ajatuksia olemaan tyytyväinen juuri siihen elämään, mitä elät. Muuten kirja jää todella vaisuksi.
Kirja, joka yllätti
Heidi Heiligin kirjaparissa seurataan kapteenin tytärtä, Nixiä, joka on viettänyt koko elämänsä isänsä laivalla. Nix on kehittänyt itselleen perusteellisen taidon kartantuntemukselle, sillä jos Nix löytää isälleen aidon ja alkuperäisen kartan, hänen isänsä voi seilata sinne. Ajasta ja kuvitelmasta riippumatta. He ovat näin matkanneet ympäri maailmaa eri aikakausina, etsien arvokkaita ja myyttisiä tavaroita myyntiin. Erityisesti he etsivät karttaa Honolulusta vuonna 1868, sillä Nixin isällä on epätoivoinen halu päästä pelastamaan Nixin äiti, joka kuoli tämän synnyttäessä Nixiä. Kirjassa seurataan Nixin isän laivan miehistön matkaa kohti tuota karttaa ja 1800-luvun Honolulua, vaikka he eivät edes ole varmoja, pyyhkiikö sinne pääseminen Nixin maailmasta kokonaan.
Ensimmäinen kirjaparin kirja, The Girl From Everywhere, oli niinkin uniikista ideastaan huolimatta sellainen ihan kiva, kolmen tähden arvoinen lukukokemus. Tuntui, että kirjan tarina ei mennyt niin pitkälle, minne sen mahdollisuudet olisivat antaneet sille tilaa. Laiva ja miehistö, joka pystyy matkustamaan ajassa ja kuvitelmissa, vaikka Atlantikseen, jos oikeanlainen kartta löytyy, keskittyy koko kirjan ajan pääsemään vain Honoluluun. Onneksi tämä äskettäin lukemani toinen osa, The Ship Beyond Time, oli aikamoinen harppaus kohti juuri tuota juonenkehittymistä ja mahdollisuuksia, joita kaipasin ensimmäiseltä kirjalta. Olen todella iloinen, että jatkoin sarjan lukemista kirjaparin päätösosalla, sillä se pelasti tarinaa kokonaisuudessaan. Toisen kirjan kautta siitä tuli juuri se ainutlaatuinen tarina, jota siltä alunperin odotinkin. Hahmot olivat sävykkäämpiä, tapahtumat olivat nopeatempoisempia ja hienoja juonenkääteitä oli paljon enemmän. Useat hahmojen väliset suhteet olivat loogisempia ja parempi kirjaparin päätösosassa. Toivotaan, että joku kustantamo ottaa tämän suomennukseen!
Mitä haluan kesän aikana lukea?
Aloitin kesällä kirjaston poistomyynnistä löytämäni nuoremmille suunnatun, lohikäärmeistä kertovan fantasiakirjasarjan Lumotun metsän kronikat lukemalla sarjan ensimmäisen osan, Lohikäärmeen prinsessa. Aikomuksenani olisi ehtiä kesän aikana lukea sarjan loput kolme osaa. Ostin myös kesälukemiseksi sarjakuvia, uskomattoman kauniilla kuvituksella kerrotun tarinan soturihiiristä armottoman luonnon keskellä, nimeltään Mouse Guard. Lisäksi haluaisin lukea Siilo-saagan kaksi viimeistä osaa. Siilo on näin vaatimattomasti sanottuna parhain dystopiakirja, jonka olen tähän mennessä lukenut. Ensimmäisen osan olen lukenut nyt kaksi kertaa ja toisen osan kerran, joten haluaisin saada trilogian vihdoin päätökseen. Hävettää, etten ole päätöskirjaa päässyt lukemaan, vaikka ennakkotilasin sen vuonna 2015, jotta se olisi julkaisupäivänä käsissäni...
Sitten olisi tänä kesänä ostamani Star Wars tarina, Phasma, Ray Bradburyn Fahrenheit 451, ensimmäinen Robin Hobb lukukokemukseni The Ship of Magic sekä kasa äänikirjoja.
Olisihan näitä vaikka kuinka ja paljon, mutta pitäähän sitä säästää syksyllekin lukemista, eikös?
