Ilmestynyt: 1954 (Suomeksi 1974)
Luettu: 27.maaliskuuta.2017
Sivuja: 480 (omassa yhteisniteessäni 285)
⭐⭐⭐⭐⭐
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 31: "Fantasiakirja"
"Mutta minä vaan tuumin että päästäänköhän me koskaan lauluihin ja tarinoihin. Me ollaan jo tarinassa, tottakai, mutta tarkoitan että paneeko joku sen sanoiksi ja kertoo takkavalkealla, käsitättehän, tai lukee isosta kirjasta missä on punaisia ja mustia kirjaimia, vuosia, vuosia myöhemmin. Ja sitten sanotaan: 'Miten olisi jos joku kertoisi Frodosta ja Sormuksesta!' Ja he sanovat: 'Hyvä, se onkin parhaita tarinoita mitä tiedän. Frodo oli hurjan rohkea, vai mitä isi?' 'Oli poikaseni, kuuluisin kaikista hobiteista ja se onkin aika paljon se!' ... "Mutta sinä jätit pois yhden päähenkilön. Samvais Sankarimielen. 'Isi, kerro enemmän Samista. Miksi siihen ei ole pantu enemmän hänen puheitaan? Niistä minä pidän, ne naurattaa. Eikä Frodo olisi päässyt koskaan kovinkaan pitkälle ilman Samia, eihän isi?' 'Frodo-herra', Sam sanoi, 'älkää laskeko leikkiä. Minä olin tosissani.' 'Niin olin minäkin', Frodo sanoi."
Olen kaksi kertaa aloittanut lukemaan Taru sormusten herrasta-yhteisnidettäni. Molemmilla kerroilla pääsin puoleen väliin, melkeinpä samaan kohtaan kuin aiemmin. Vaikka Tolkienin elämäntyö onkin fantasiakirjallisuutta parhaimmillaan, ollen koko fantasiakirjallisuuden juuret, niin yhteen pötköön luettuna se on tällekin korkean ja eeppisen fantasian ystävälle välillä raskasta luettavaa. Tarina on todella perusteellisesti tehty ja se näkyy mm. hahmojen keskusteluissa, joissa joskus käydään pitkästikin läpi Keski-Maan eri kolkkien tapahtumia ja historiaa. Se voi käydä puuduttavaksi, mutta tuo tarinaan niin paljon lisää. Tolkienin monipuolisuus, perinpohjaisuus ja syvällisys maailmaansa kohtaan tekee siitä unohtumattoman ja sitä kautta ehdottoman klassikon.
Aloitin luku-urakkani uudestaan viime vuonna ja ensimmäisen osan sain luettua toiseen kertaan viime marraskuussa. Jatkoin nyt samaa strategiaani kuin mitä käytin marraskuussa, eli kuuntelen tarinaa äänikirjana koulumatkoilla, koiralenkeillä, iltateen äärellä ja ennen nukkumaan menoa, mutta halutessani luen myös itse omasta niteestäni. Äänikirjan lukijana on Heikki Määttänen, tohtori Sykerönäkin tunnettu ääni, joka sopii tarinaan täydellisesti. Äänikirja-muotona tarina tosin kestää todella monia tunteja, mutta on sen kaiken ajan arvoinen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos mahtipontinen tarina luettuna ei tunnu nappaavan, Määttänen saa lauseet kauniilla tavalla eloon!
Tarun kolme osaa eivät itsessään ole kolme eri kirjaa, vaan Tolkien on erotellut tarinaansa kolmeen osaan. Kaikki osat jatkuvat suoraan siitä mihin edellinen jäi ja kertovat tarinaa auki hartaasti ja nautiskellen. Toisessa osassa on enemmän toimintaa ja juoni etenee mielestäni nopeammin kuin ensimmäisessä osassa, Sormuksen ritareissa. Hahmoja tulee lisää ja ne ovat monipuolisia ja hyvin suunniteltuja.
Mutta vaikka perusteellinen ja mahtava tarina olisikin joskus hieman tuhtia luettavaa, niin en voi antaa tälle mestariteokselle yhtään vähempää kuin täydet viisi tähteä. Sen tarinankerronta on aivan omaa luokkaansa. Se on kauniin kuvailevaa ja juuri sellaisella tavalla kerrottu, jolla näin suuri ja upea tarina pitääkin kertoa; hitaasti, pitäen kauniisti ja pienellä lämmöllä yllä pulppuavaa juonta ja sankarillisten hahmojen ajatuksia. Taru sormusten herrasta loi fantasiakirjallisuudelle uskomattoman perinnön ja on hauskaa ajatella, että suomen kieli antoi Tolkienille maailmansa luomiseen inspiraatiota. Kirjoista todella huomaa, että Tolkienin luoma maailma oli hänen elämäntyönsä. Minulle nämä on must-lukemisia ja nautin jokaisesta lauseesta!
 |
| Keski-Maan karttaa |
"Kenties tanssivat varjot peittivät heidän silmänsä, mutta varmaa on että kukin tovereista oli näkevinään miten oksat kääntyilivät sinne tänne kuin ulottuakseen liekkien ylle ja yläoksat taipuivat alas; ruskeat lehdet sojottivat nyt jäykkinä ja hankasivat toisiaan, kuin kylmät halkeilleet kädet olisivat lämmitelleet."
*Ida-Maria*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti