Tero Tähtinen:
Lohikäärmeen päivät, puoli vuotta Shanghaissa, 2014, s. 265.

” Istun Istanbulin Atatürk-lentokentän odotushuoneessa ja muistan pitkästä aikaa, miksi en ole koskaan pitänyt lentokentistä. Ne ovat paikkoja, joissa ihmiset ovat jo osittain ilmassa, leijuvat lähtöhuuman verran juurettomina, etsivät kotia jonka ovat juuri jättämässä. Niiden ilma on sakea liian monista lähdöistä, suureellisista eroista ja raskaista kotiinpaluista. "

" Lentokentät riippuvat maan ja taivaan välissä, jossakin enkelten maailman kynnyksellä, ja siksi kenelläkään ei ole aikaa ajatella yhtään viipyilevää ajatusta, jäädä tuijottelemaan taivaalla kaartelevaa tuulihaukkaa, istua kiireettä ylihintaisen teekupin takana, olla olematta muualla kuin tässä katetussa, kliinisessä ja muusta maailmasta vieraannutetussa epäpaikassa, jonka kaikuisan jylhyyden keskellä itsekin parhaillaan istun. ”

” Aasia: sinun tummasilmäiset kaunottaresi, sinun taivaisiin kurkottavat vuoresi, sinun päättymättömät tarinasi, sinun elävien ja kuolleiden äänekäs kirjosi, orkideantuoksuinen hiljaisuutesi ja kuolematon viisautesi… ja sinun temppelien viileä kultasi ja mätänevien koiranraatojen pistävä löyhkäsi. Sinun luoksesi minä taas kerran saavun kiitollisin, nöyrin ja odottavin mielin. Otatko minut jälleen vastaan kuin eksyneen pyhiinvaeltajan?”

Kun jo kirjan prologi maalaa eteeni tällaisia maisia ja mielikuvia, enkö tarttuisi kirjaan kiihkein käsin! Ja tartunhan minä, tartun totisesti.  Vuoronperään ahmin ja nautiskelen. Annan sivujen kääntyillä ja hyppään matkakumppaniksi minäkin. Annan itseni virrata Sanghain tungoksessa eteenpäin, tuntea kehossani tönäisyt ja tuuppimisen, ihmisten liikkeen ja levottomuuden. Aistin pehmeän sateen ja sumun kasvoillani, repun painon harteillani, ja katseeni hamuaa teehuonetta, sen hiljaista nurkkaa, jossa kaivaa pokkari esiin ja maistella savuista pilvisumuteetä.

Siinä missä minä kuljen mielikuvissani, Sanghain todellinen seikkailija on maailmanmatkaaja Tero Tähtinen (s. 1978), tamperelainen kirjailija, kriitikko ja kirjallisuuden jatko-opiskelija.
Tero Tähtinen sanoo haluavansa herätellä ihmisiä ajattelemaan ja kiinnostumaan ympärillä olevista asioista. Lohikäärmeen päivissä ihailenkin suuresti Tähtisen tapaa katsoa ja katsella, pysähdellä. Ihailen miten hän hiljaisuutta ja läsnäoloa arvostavana ihmisenä pystyy kuitenkin itseään kadottamatta asettumaan niin luonnikkaasti elämän kiihkeään virtaan Aasiassa. Hän lipuu joukon mukana, ja kun juna on ääriään myöden täynnä käytäviä myöden, hän hyppää omalle yläpetin paikalleen ja kaivaa repusta kirjan lukeakseen. Maailma pauhaa ympärillä, mutta lukija on samalla kertaa läsnä sekä toisaalla.

”Kun alkoi tulla kylmä, palasin kotiin ja keitin pannullisen teetä. Istuin työpöytäni ääressä tekemättä mitään. Hiljaisuus tekee maailmasta suuren.”

Tero Tähtinen on esseisti, joka upottaa kirjoihinsa matkakertomuksiaan ja pohdintojaan. Taitavasti hän yhdistelee erilaisia tyylilajeja. Erityisesti Lohikäärmeen päivät ovat tällainen tyylilajimix.  Asioiden ja ilmiöiden pohtimisen sekä faktatietojen lomaan hän on sirotellut lyriikkaa ja kauniisti kudottuja lauseita ja syviä ajatuksia.

 Tähtinen valottaa Kiinan historiaa, kieltä, kulttuuria, runoutta, kalligrafiaa, teen juomisen miltei harrasta nauttimista. Eikä lukijakaan välty keittämästä teetä. Se tuli todistetuksi, kun me lukupiirissä kirjan antia ruodimme. Yksi jos toinenkin oli siemaillut teetä lukemisensa lomassa… 
Ja toki minä keitin lukupiiriläisille pari pannua terveellistä hibiskus-teetä, joka oli paitsi maukasta myös kauniin väristä.


Lohikäärmeen päivien erityistä antia oli se, miten Tähtinen tutki ja suomensi mm. Tang-dynastian ( 600-700-luku) ajan merkittävää runoilijaa Wang Weitä. Wikipedia kertoo Wang Wein olleen aikansa valtiomies, ja paitsi että hän oli runoilija, hän oli myös maineikas maisemamaalari ja muusikko.
Oli kiinnostavaa lukea, miten kiinalaisessa runoudessa sisäisiä tuntoja kuvataan ulkoisen maiseman kautta.
 Runojen kääntämiseen tuo erityistä haastetta se, että Kiinan kielessä yhdellä merkillä voi olla lukuisia merkityksiä.

( Täällä Wang Wein runoutta   Vuorten sini- Wang Wein valitut runot, suom.Pertti Seppälä, 2015 )

” Todellista viisautta on kyky sietää kaikki se, mitä ei voi ymmärtää eikä selittää.”

Tähtinen kertoo mielensä toimivan kirjoilla ja kehonsa kasvisruualla ja teellä. Hänen sielunmaisemaansa ovat shanshuin maalaukset. Rinkka on hänen maailmansa taakka, reissumiehen ilo ja suru, mutta koskaan hän ei ole yksinäinen, sillä hän laskee ystävikseen jokaisen vastaan kävelevän hymyn.
”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua kiinnostaa kaikki pieni, huomaamaton ja vähäpätöinen.”

”Vanhankaupungin kadut alkavat vähitellen hiljentyä, ihmisten varjot kurottavat toisiaan kohti, on se hetki illasta. Me elämme kaikki eri elämiä mutta silti samaan suuntaan: kohti valoa, jota silmät eivät ymmärrä. Minun täytyy pian lähteä mutta sitä ennen istun tässä vielä yhden, lyhyen hetken. Kuu on kuin joku kantaisi sitä selässään. Missä olen luopunut kaikesta, siellä olen tullut kotiin. ”

⭐⭐⭐⭐⭐

¤ Tea ( suom. tee :)  )