Luettuja kirjoja yhteensä: 40
Kirja on osa sarjaa: 33
Itsenäinen kirja: 7
Sarjakuvat/Mangat: 14
Äänikirjat: 10
E-kirjat: 1
Fyysiset kirjat: 29
Suurin sivumäärä: 975 (Salamurhaajan taival - Robin Hobb)
Pienin sivumäärä: 175 (Naruto #10: Kelpo ninja - Masashi Kishimoto)
Kesken jätetyt: 2 (Fahrenheit 451 - Ray Bradbury, Se - Stephen King)
* * *
Halusin myös kokeilla vihdoin Stephen Kingiä, jolta luinkin kaksi kirjaa ja jätin kesken yhden. King olikin mielenkiintoinen kirjailija, sillä annoin hänen Musta torni-sarjan aloittavalle Revolverimiehelle 2 tähteä ja Uinu,uinu, lemmikilleni 4 tähteä. "Revolverimies" oli samaan aikaan liian kummallinen ja todella kutkuttava ja jätti siten hieman hämmentyneen olon itse tarinasta. Aion silti jatkaa sarjan lukemista, sillä ilmeisesti kirjat paranevat sarjan edetessä ja kyseessä on yksi fantasiasarjojen rakastetuimmista. "Uinu, uinu, lemmikkini" oli yllättävä ja upea kirja, jonka kautta rakastuin Kingin kirjoitustyyliin. Sen takia aloitinkin kesällä kuuntelemaan Kingin kauhujättiä "Se" ja rakastin kirjan kerrontaa ja tarinaa myös tässä kirjassa. Siihen saakka kunnes luin vahingossa spoilerin kirjan loppuratkaisusta erään youtube-videon kommenteista. Loppuratkaisun tietäminen ei itsessään olisi haitannut lukemisen jatkamista, mutta harmillisesti tuo kyseinen loppuratkaisu jota ei kirjasta tehdyissä elokuvissa ole, oli niin vastenmielinen ja typerä etten halunnut jatkaa 45-tuntista äänikirjaa loppuun. En koskaan ennen ole keskeyttänyt kirjaa tällaisen takia, mutta mielestäni jos kaikki se upea tarinankerronta huipentuu idioottimaiseen päätökseen, niin miksi jaksaisin uhrata sille enää aikaani. Tulen varmasti lukemaan Kingiä jatkossakin ja on mielenkiintoista nähdä miltä seuraava kirja tuntuu näiden kirjojen mielipide-erojen jälkeen.
Luin enemmän nuortenkirjoja, jotka tuovat aina keveyttä raskaampilukuisempiin fantasiakirjoihin. Näitä olivat mm. Nevermoor sarjan jatko-osa "Meinioseppä-Morriganin kutsumus" ja vihdoin suomennettu Leigh Bardugon "Varjo ja Riipus". Nevermoor on ensimmäinen oikeasti Pottereilta tuntuva uusi nuorten fantasiasarja. Sen kääntäjänä onkin Jaana Kapari-Jatta, joten jo pelkkä suomennos on kultaa. Varjo ja Riipus oli kolmen tähden pienoinen kliseinen pettymys, mutta hyllyssä odottaa ylistetty kirjaduo Six of Crows, jonka edeltäjä-trilogian avausosa Varjo ja Riipus on. Lisäksi luin paljon uusiin ja vanhoihin lempi tv-sarjoihin ja elokuviin liittyviä kirjoja, kuten Stranger Things novelleja ja Jurassic Parkin alkuperäisen tarinan. Aloin jälleen pitkästä aikaa lukea myös mangaa, kun mieheni tutustutti minut Narutoon syksyn aikana ja hurahdin tarinaan täysin. Lukuvuoteni 2019 alkoi mytologialla, kun luin joululahjaksi saamani Neil Gaimanin version viikinkitaruista kirjassa "Norse Mythology" ja se päättyi Boruton neljänteen osaan "The Value of a Hidden Ace", jonka ahmin vuoden viimeisimpinä päivinä.
TOP 3 kirjat vuodelta 2019:
3. Salamurhaajan taival (Näkijän taru #3) - Robin Hobb
"Pelkäsin, että olit meiltä menetetty. Epäilin, että olimme aiheuttaneet sinulle vielä kuolemaakin pahemman kohtalon." Hänen vanhat, väkevät kätensä puristivat minua tiukasti. Olin tahdikas vanhaa miestä kohtaan. En sanonut hänelle, että hänen epäilynsä oli tosi."
Robin Hobbista on tullut minulle yksi tärkeimmistä ja parhaimmista fantasiakirjailijoista. En ollut pitkään aikaan kiintynyt kirjan hahmoihin niin kuin Hobbin luomiin. Fitz, Yönsilmä ja Narri ovat saaneet paikkansa parhaimmistossa. Hirveästi en voi Hobbin fantasiamaailman ensimmäisen trilogian päätöskirjasta kertoa ilman juonipaljastuksia, mutta lyhykäisyydessään kuninkaan äpärälapsenlapsi Fitz lähtee pitkälle ja vaaralliselle matkalle etsimään erästä tärkeää henkilöä voidakseen pelastaa Kuusi herttuakuntaa. Fitzille on tapahtunut paljon ja liikaakin toisessa osassa, joten matkaan lähteminen on äärimmäisen vaivan takana. Kirja on lähes 1000 sivua pitkä mutta kuten kaikkien Hobbin kirjojen kanssa, näiden sivujen uumenissa voi viettää kirjamaailman parhainta aikaa. Ja mikä parasta, edessäni on tähän maailmaan liittyen luettavaksi vielä kaksi trilogiaa ja yksi neljän kirjan sarja jäljellä!
2. Naruto #4: Sankareiden silta - Masashi Kishimoto
"When people are protecting something truly special to them, they truly can become as strong as they can be."
Kuten aiemmin sanoin, mieheni tutustutti minut Narutoon ja katsoimme läpi koko animen syksyn aikana. En koskaan olisi kuvitellut, että rakastuisin Narutoon, sillä kuvittelin sen aina olevan vain lapsille suunnattu, ylihypetetty ja minua kiinnostamaton tarina. Onneksi olin todella väärässä. Aloin samaan aikaan animea katsoessamme keräämään mangaa, josta olen lukenut nyt 11 osaa. Kokonaisuudessaan kirjoja on 72. Päädyin laittamaan listalle mangan osan 4, sillä tässä kohtaa tarinaa koukutuin Narutoon täysin.
Naruto kertoo orpopojasta, joka asuu Konohassa, yhdessä maailman salaisista ninjakylistä. Tarinan alussa Naruton synnyinpäivänä Konohaan hyökkää jättimäinen peto, yhdenksänhäntäinen demonikettu. Kylä saadaan pelastettua, kun kylän johtaja, Neljäs Hokage, antaa henkensä sinetöidessään pedon vastasyntyneen Naruton sisään. Naruton suurin unelma on tulla Hokageksi, ninjakylän parhaaksi ninjaksi ja johtajaksi. Naruto on monisävyinen kasvutarina kohti tätä unelmaa ja erään ystävänsä pelastamista koston mustaamalta tulevaisuudelta. Naruton tarina on massiivinen ja kuuluisa pituudestaan, joten se sisältää paljon myös näiden kahden pääjuonen lisäksi. Itse koukutuin juuri tässä 4. osassa, koska alun ninja-akatemia elämästä päästiin tässä kohtaa mielestäni ensimmäistä kertaa vakavien ja koskettavien aiheiden äärelle mikä näytti ensimmäistä kertaa sen, mihin Naruton tarinankerronta parhaimmillaan pystyy.
Naruton vahvuus on sen upeissa ja monisävyisissä hahmoissa. En kyllä olisi koskaan kuvitellut löytäväni joitakin parhaimmin koskaan kirjoitetuista hahmoista Narutosta! Lisäksi tarinassa on mukaansatempaava maailma erilaisine kulttuureineen ja Naruton taikajärjestelmä on yksi mielenkiintoisimmista ja vakuuttavimmista joista olen lukenut. Ja kun näitä asioita olen nyt listannut, niin tästähän löytyy kaikki ne asiat joita vaadin hyvältä fantasiatarinalta, maailmanrakennus, taikajärjestelmä, hahmot. Ei siis ihme että Naruto onnistui vakuuttamaan.
1. Ruohometsän kansa - Richard Adams
"Jos enää milloinkaan tapaamme, Pähkinä-rah", sanoi Voikukka piiloutuessaan kujanreunan ruohoon, "meillä on kaikkien aikojen tarina kerrottavana." "Ja sinä olet oikea kani sitä kertomaan."
Vuoden 2019 parhaan kirjan luetun paikan saa klassikkokirja Ruohometsän kansa. Tarina teki minuun jo lapsena suuren vaikutuksen, kun näin kirjasta tehdyn 1978 vuoden animaatioelokuvan. Elokuva on surullisenkuuluisa siitä, että sen ikäraja arvioitiin väärin ja jotkin lapset muistavat tarinan pikemminkin traumaattisena, sillä tarina on välillä todella raaka. Minua varmaankin näiltä traumoilta suojeli se, että isäni rakastaa tätä kirjaa ja elokuvaa katsoessamme hän selitti välillä miksi elokuvassa tapahtuu erinäisiä asioita. Tarina oli kuitenkin niin voimakas, että se jäi elämään vahvana mieleeni jo lapsena.
Ruohometsän kansa on tarina kaniineista, jotka taistelevat olemassaolonsa puolesta ja pyrkivät kohti onnellista elämää. Kaniinit joutuvat pakenemaan koloistaan, kun päähenkilö Pähkinän veli Viikka saa näyn, että ihminen tulee tuhoamaan niiden kotiniityn. Pakomatkalle lähtee peini ryhmä kaniineja ja matkan aikana ne kohtaavat monia vihollisia ja vaaroja. Myös oman lajin edustajat eri yhdyskunnissa voivat ovat vaarallisia. Tarina vie Pähkinän johtaman ryhmän kaniiniyhdyskuntaan, jossa vallitsee hirmuhallinto. Yhdyskunnan ylilikaniini pitää alamaisensa rautaisessa otteessa armeijansa avulla ja haluaa tuhota pienen kilpailevan kanijoukon.
Adams kertoo kanien pelastustarinan sivussa tarinaa ihmisen ja luonnon epäreilusta suhteesta, johtajuudesta, ihmisyydestä, "eläimyydestä" ja ryhmän voimasta, hyvässä ja pahassa. Näillä kaniineilla on oma kaunis ja mielenkiintoinen kulttuurinsa, omat uskomuksensa ja elintapansa, joiden viattomuutta ja rauhaa ne yrittävät kaikella voimallaan varjella ihmisiltä ja vihollisilta. Hahmot ovat unohtumattomia ja kerronta on lumoavaa. Tässä on kirja, jonka tarina riipaisee syvältä, mutta joka on myös samalla kertaa yksi kauneimmista.Vuoden 2019 parhaan kirjan luetun paikan saa klassikkokirja Ruohometsän kansa. Tarina teki minuun jo lapsena suuren vaikutuksen, kun näin kirjasta tehdyn 1978 vuoden animaatioelokuvan. Elokuva on surullisenkuuluisa siitä, että sen ikäraja arvioitiin väärin ja jotkin lapset muistavat tarinan pikemminkin traumaattisena, sillä tarina on välillä todella raaka. Minua varmaankin näiltä traumoilta suojeli se, että isäni rakastaa tätä kirjaa ja elokuvaa katsoessamme hän selitti välillä miksi elokuvassa tapahtuu erinäisiä asioita. Tarina oli kuitenkin niin voimakas, että se jäi elämään vahvana mieleeni jo lapsena.
Ruohometsän kansa on tarina kaniineista, jotka taistelevat olemassaolonsa puolesta ja pyrkivät kohti onnellista elämää. Kaniinit joutuvat pakenemaan koloistaan, kun päähenkilö Pähkinän veli Viikka saa näyn, että ihminen tulee tuhoamaan niiden kotiniityn. Pakomatkalle lähtee peini ryhmä kaniineja ja matkan aikana ne kohtaavat monia vihollisia ja vaaroja. Myös oman lajin edustajat eri yhdyskunnissa voivat ovat vaarallisia. Tarina vie Pähkinän johtaman ryhmän kaniiniyhdyskuntaan, jossa vallitsee hirmuhallinto. Yhdyskunnan ylilikaniini pitää alamaisensa rautaisessa otteessa armeijansa avulla ja haluaa tuhota pienen kilpailevan kanijoukon.
Kirja, joka yllätti:
Jurassic Park - Michael Crichton: Kirja oli joissakin kohdin jopa parempi kuin elokuva! Arkeologiset ja biologiset yksityiskohdat ja infopätkät toivat tarinaan paljon syvyyttä. Lisäksi tarinassa oli mielenkiintoista pohdintaa ihmisen halusta tutkia ja valloittaa eläinkuntaa.
Maameren tarinat #1: Maameren velho - Ursula K. Le Guin: Luin kirjan teininä, mutten silloin pitänyt tarinaa ihmeellisenä. Nyt kun luin kirjan uudestaan, niin löysin tästä todellisen fantasiahelmen! Todella kaunis klassinen fantasiakertomus, joka oli todella kansantarun tuntuinen.
Naruto: Itachi's Story Vol. 2: Midnight - Takashi Yano, Masashi Kishimoto: Ostin muutaman Naruto-hahmoa käsittelevän lisätarinan ajatellen, että ne olisivat ihan kivoja taustaluettavia. Vielä mitä, tämä kirjaduo Itachin lapsuudesta ja nuoruudesta ennen Konohasta pakenemista syvensivät koko hahmoa edelleen! Itachista, joka oli minulle ensin hyvin yksipuolinen hahmo, muodostui yksi parhaimmista ja traagisimmista hahmoista.
Kirja, johon petyin:
Universumin tomu #1: Kultainen Kompassi - Philip Pullman: Luin tämän myös nuorena ja muistaakseni ihan tykkäsin tarinasta. Olin kuitenkin unohtanut juonen kokonaan ja vahvan alun ja mielenkiintoisten daimonien jälkeen koko pääidea tarinalle on mielestäni yksi typerimmistä.
Villains #2: Vengeful - V.E.Shwab: Jatko-osa yhdelle lempikirjalleni, jota kukaan ei tarvinnut tai pyytänyt. Vengeful jatkaa mielestäni täydellistä itsenäistä Vicious-kirjan tarinaa turhaan. Hahmot eivät kehity ollenkaan ja tuntuvat paljon apaattisemmilta. Vicious on tarina kahdesta yliopisto-opiskelijasta, jotka tekevät tutkimuksen yhdessä yliluonnollisista kyvyistä. Alun parhaista ystävistä tulee pahimmat viholliset ja tässä jatko-osassa koko juttu ehtii lässähtää, koska sitä venytetään liikaa täydellisen lopun jälkeen. Uusia hahmoja keksitään, jotka eivät kiinnosta ja ensimmäisen osan päähenkilölle punotaan taustatarinaa, joka ei toimi.
Arc of a Scythe #1: Scythe - Neal Shuhsterman: Ostin tämän ja sarjan toisen osan, sillä koko booktube tuntui ylistävän tätä dystopia-sarjaa melkeinpä täydelliseksi. Kirjan idea siitä, että ihmiskunta on kehittynyt niin paljon että luonnollista kuolemaa ei enää ole kiinnosti kuitenkin sen verran, että ostin kaksi osaa suoraan. Eipä olisi kannattanut, sillä tämä oli todella ylihypetetty. Nuortenkirjan tapaan tämä oli kuitenkin alkuun nopealukuinen ja kiinnostava, mutta makuuni liian kliseinen ja dramaattinen. Lisäksi, kirja sijoittuu liian lähelle nykypäivää ollakseen vakuuttava.
Hyvää alkanutta lukuvuotta 2020!
