Lukuvuoden puolessavälissä OSA 2

Tea:


Kulunut lukuvuosi on ollut minulle poikkeuksellinen. Sairausloman myötä sain kosolti aikaa ja olen pystynyt lukemaan paljon ja erilaista. Kirjat ovat olleet matkakumppanina, neuvonantajina ja rohkaisijana. Ne ovat avanneet portteja  uusiin maailmoihin ja syventäneet jo tutuksi tulleita maisemia.

Tarinat ovat vieneet ja tuoneet. Olen kirjojen lehdillä istunut terapiahuoneessa ja sirkuksen humussa. Olen  kuljeskellut Seilin saarella ja vastarakennetun Helsingin pölyisillä teillä. Olen päässyt kirjojen kautta Ranskaan ja Italiaan, joissa ihastella Isenheimin alttaritaulua ja Ellen Thesleffin Tyttöä kukkaniityllä. Ja millaista olikaan kerjätä leipää veljessodan riehuessa hurjana ympärillä ja kulkea yhtä matkaa Satu Hassin kanssa pää samalla lailla paljaaksi ajeltuna...

Välillä olen hakenut lähes kuumeisesti lohdullisia sanoja sieluni pitimiksi. Niihin hetkiin löytyi toivon näköalat  Raamatusta sekä Anna-Maija ja Kaisa Raittilalta, A.J. Russelilta, Joyce Meyeriltä,  Henri.J. Nouwenilta. Ne ovat olleet suden hetkieni siltoja, tuoneet valoa ja voimaa.

Toisinaan olen vain hengitellyt kirja avoimena edessäni. Pysähtymiseen ja yksinkertaiseen elämään johdattelevat kirjat kuluivat käsissäni, tuudittelivat tyyneyden tilaan. Ja ylipäänsä terveellisen elämän, hyvinvoinnin ja hengellisyyden äärellä oleminen, niistä lukeminen ja oppiminen oli hyvin antoisaa.  Ne boostasivat eteenpäin ja viitoittivat tietä päivittämään omia elintottumuksia ravinnon ja levon osalta sekä myös hengellisesti.

Vaikka aikaa oli, en kuluneen puolivuotiskauden aikana tarttunut suuriin klassikoihin tai uppoutunut kirjasarjoihin vaan luin mitä mieli teki ja sielu huusi.
 Halusin koluta myös oman kirjahyllyni uumenia, mutta herkästi olin nappaamassa myös uusinta luettavaa kirjaston nettisivujen kautta.

Paras lukemani kirja : 

Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja, 2018  Suositun ranskalaisen v.1970 syntyneen Anna Gavaldan seitsemästä novellista koostuvat teos johdatteli ennen kaikkea ihmisyyteen ja ihmismielen syvyyksiin, yksinäisyyteen, menetyksiin, ihmissuhteisiin. Novelleissa huokuu pariisilainen tunnelma ja elämän rosoisuus, löytyypä ihastuttava yllätyskin novellista Happy Meal. Erityisesti ajatuksiini jäi koulumaailmaan sijoittuva viisas ja herkkä novelli Minun kestopisteeni.

Lukiessa tajusin miten paljosta olen jäänyt paitsi, kun en ole aikaisemmin Gavaldan kirjoihin tarttunut,  niin vahva ja taitava ihmismielen kuvaaja hän on.

 Kaksi tärkeintä kirjaa : 

Olli Sovijärvi- Teemu Arina- Jaakko Halmetoja: Biohakkerin käsikirja

Terveellinen elämä ja ravinto on kiinnostanut minua jo pitkään ja  koska olen paraillaan toipumassa toisesta syövästäni, olen halunnut tehdä ryhtiliikkeitä tervellisen ja levollisemman elämän suuntaan. Siksi innostuin  kahlaamaan yli 500-sivuisen  terveystiedon jättiläisen, vaikka se ensin tuntui lähes vuoren korkuiselta järkäleeltä. Mutta kahlaaminen kannatti. Se innoitti päivittämään joitakin juttuja mm. ravinnon ja ravintolisien osalta.

Toinen tärkeä ja viisaudessaan innostava kirja minulle oli  Henry Cloudin & John Townsendin teos Rajat. 

Kirja kertoo monin esimerkein siitä, miten rajat ovat terveen ja tasapainoisen elämän edellytys. Rajat suojelevat elämää ja jaksamista. Ne määrittävät sen, kuka ja mitä olen ja mitä en ole. Rajat määrittelevät vastuuni myös suhteessa toisiin ja työhöni.
 Monesti turhaa hämmennystä ja sekasortoa tuo se, että esim. työssä rajoja ei ole määritelty tarpeeksi selvästi, tai että niitä ei edes ole, tai että joku ei suostu rajoihin ja yhdessä sovittuihin asioihin. Kirja neuvookin, että meidän ei tule ottaa vastuuta toisen puolesta eikä olla jatkuvasti pelastamassa jotakuta, joka laistaa vastuunsa. Rajoista kiinnipitäminen on rakkautta ja viisautta.
Meillä on valta muuttaa vain itseämme ja suhtautumistamme, ei toista ihmistä.

Ihan pakko vielä mainita, että  Joyce Meyerin 100 tapaa helpottaa elämää oli ja on minulle myös hyvin tärkeä kirja.


Kirja johon petyin:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä.  Vaikka kirja oli kielellisesti hyvin kirjoitettu ja kuvailtu, sen maailma oli minulle tässä kohtaa liian outo enkä jaksanut innostua monista takaa-ajokohtauksista ja muotoaan muuttavista kissoista. Muistamisen ja muistamattomuuden teema oli silti kiehtova. ¨









Kirja joka yllätti:

   

Hannu-Pekka Björkmanin Kadonneet askeleet, sekä Valkoista valoa. Minulle tuli kaikkinensa yllätyksenä, että Björkman on jotain kirjoittanut. Eikä vain kirjoittanut vaan että hän ajattelee, katsoo ja näkee asioita, elämää, kulttuuria ja uskoa niinkin syvällisesti ja viisaasti.
Ilahduin suuresti hänen kirjoistaan, ja kun luin Kadonneet askeleet, se sai etsimään lisää. On aina suuri ilo löytää ihminen, joka osaa katsoa kohti.


" Talvinen puistokatu ja jugend-talo ovat kadonneet. Tiedän nyt, että ne kulkivat mukanani tiettyyn pisteeseen saakka. Tilalla on toinen, todellinen kuva. Siitä on puhaltanut raikas tuuli kasvoilleni, kun olen tuijottanut väsyneenä teatterin  lavalta pimeyteen. Kuva on Lintulan luostarista Koskijärven rannalta. Suomessa on luultavasti tuhansia samankaltaisia maisemia. Pieni järvi, metsäiset rannat, pala jääkauden  lohkomaa kalliota. Yksinäisen talon katto pilkottaa kuusien takana vastapäisellä rannalla. Ja kivi jolla istun. Tuo näky on nytkin mukanani. Kevein matkatavarani. Sielun paikka. "











Mitä haluan kesän aikana vielä lukea: 

Intensiivisen ja innokkaan lukupuolivuotisen jälkeen lukemiseni tahti on hidastunut huomattavasti. Kesällä  lukuaikaani on syönyt futiksen MM- kisat, pihatyöt, marjojen säilöminen, podcastit sekä  töihin paluu. Luen silti päivittäin ja paljon sellaista, jota en tule merkanneeksi mihinkään.

Biohakkerin stressikirja  ilmestyy tässä kuussa joten ehdottomasti haluan lukea myös sen, ja odotankin sen saamista innolla.