Vuoden 2016 TOP 10

Kuten olen maininnut, luin vuonna 2016 yhteensä 34 kirjaa. Lukuvuosi oli kirjojen laadun perusteella minulle todella hyvä. Olin vain kahteen kirjaan pettynyt, enkä tainnut antaa niiden lisäksi millekään kirjalle huonompaa arvosanaa kuin 3 tähteä ja tosi usealle 4. Olen kerännyt tähän oman kirjavuoteni TOP 10 listan. Vaikka niistä kaikki eivät ole täyden 5. tähden kirjoja, niin tässä on listattuna ne kirjat, jotka jäivät jollain erityisellä tavalla mukaani vuodelta 2016. Olen esitellyt niitä hieman, lisännyt oman lempilainaukseni kirjasta sekä kirjoittanut muutaman perustelun, miksi juuri nämä kirjat ovat minulle tärkeäitä viime lukuvuodelta. Enjoy !

Sija 10: Odininlapsi - Siri Pettersen
⭐⭐⭐½

"Isällä oli aina ollut tapana sanoa, että hän pystyi hyvin elämään ilman jalkojaan niin kauan, kun hänen sydämensä jaksaisi kantaa hänet." 

Listani alkaa mielenkiintoisella tavalla, sillä huomasitte varmasti tähtiarviointini. Siri Pettersenin Odininlapsi oli ensimmäinen lukemani kirja viime vuonna. Sen (minun mielestäni) kaunis kansi kiinnitti huomioni kirjakaupassa ja taka-kannen lukemisen perusteella halusin napata kirjan mukaani:

"Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla on. Jotain, mikä todistaisi, että hän kuuluu tähän maailmaan. Jotain tärkeää, että ilman sitä hän on tauti. Myytti. Ihminen."

Annoin kirjalle 3 ja puoli tähteä, mutta silti se on vuoteni TOP kympissä. Lukunautintoa vähensi huono suomennos, kirjoitusvirheitä oli aivan liikaa ja muutamasta lauseesta ei meinannut edes saada selvää. Itse Pettersenin kirjoitustyyli oli kauniin kuvaileva, mutta mielestäni hän käytti liian usein todella lyhyitä lauseita peräkkäin, mikä teki lukemisesta tökkivää. Kaikesta huolimatta ihastuin Odininlapsen maailmaan, sen hahmojen synkkiin juonitteluihin, eri kansojen välienselvittelyyn ja upeaan kulttuuriin. Vaikka kirjasta löytyi ongelmakohtia ja kehitettävää, se koukutti minut täydellisesti. Luin sen muutamalla lukukerralla ja janosin lisää: nyt omistan koko Korpinkehät-trilogian. Joskus upea maailmanrakennus ja mielenkiintoinen idea tarinan pohjalla peittoaa kirjassa itseä häiritsevät toiset seikat ja Odininlapsen kohdalla niin kävi.

Kirja kertoo kuvitteellisesta karusta pohjoisessa sijaitsevasta Yminmaasta, sen asukkaiden alkukantaisista uskomuksista ja sitä johtavan ylimystön vallanjanosta. Kaikilla yminmaalaisilla on häntä, mutta päähenkilö Hirkalta se puuttuu, mikä tekee hänestä "mädänkantajan", "Odininlapsen". Yminmaalaiset ovat varmoja, että Hirka on olento toisesta maailmasta, joka on jostain syystä päässyt kivikehän portista sisään Yminmaahan. Ja porttien ulkopuolella huhutaan asuvan jotakin kamalampaa ja vaarallisempaa, kuin mädänkantajat. Ja jos Hirka on päässyt porteista sisään, mikä estää niiden toisten läpipääsyn...

Sija 9: Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes
⭐⭐⭐⭐

"Tahdon vain...olla mies, joka on ollut konsertissa punamekkoisen tytön kanssa. Vielä muutaman minuutin."

Kerro minulle jotain hyvää yllätti minut täysin. Harvoin nautin näin paljon tämänkaltaisista kirjoista, harvoin edes luen niitä, mutta Moyesin lempeä ja leppoisa kirjoitustyyli sekä päähenkilö Louisan persoonaan samaistuminen nappasi kinni jostain minulle tiedostamattomasta romantiikkapuolesta kirjamaussani. Kirja sai minut nauramaan ääneen, Moyesin huumori oli mahtavaa, mutta kirja sai minut myös itkemään, jota tapahtuu hyvin hyvin harvoin. Kirja on todella symppis, sellainen "warm and fuzzy" fiiliksen antava lukukokemus. joka on samalla riipaiseva ja ajatuksia herättävä tarina.

Kirja kertoo epätavallisen rakkaustarinan pikkukaupungissa viihtyvän, yksinkertaiseen elämään tottuneen Louisan sekä halvaantuneen, ennen seikkailunhimoisen ja nykyään elämään turhautuneen Willin välillä. Louisa tarvitsee kirjan alussa epätoivoisesti uutta työpaikkaa ja aloittaa työn Willin avustajana. Louisan ja Willin kemiat eivät kohtaa millään tasolla pitkään aikaan, mistä nivoutuu huvittavia tilanteita, mutta pikkuhiljaa Will alkaa näkemään Louisan panoksen. Saako Lou piristettyä Willin harmaasävyistä elämää ja rohkaistua häntä taas tarttumaan elämästä kiinni? Suuret päätökset tulevat haastamaan Loun ponnistuksia...

Sjalla 8: Yösirkus - Erin Morgenstern
⭐⭐⭐⭐½

"Taikuus on siinä, se on kuulijassa. Tarina kuulostaa erilaiselta joka ikisen kuulijan korvissa. Se vaikuttaa heihin arkipäiväisin ja syvällisin tavoin, tavoin, joita he eivät arvaakaan."

Yösirkus oli yksi kauneimmista miljöistä, joista olen koskaan lukenut. Yösirkus on Erin Morgensternin esikoiskirja ja Morgenstern tekee uskomatonta työtä kuvaillessaan luomaansa sirkusta. Tunnelma on läpi kirjan taianomainen, lumoava ja kaunis, mikä imaisee lukijan kokonaan kirjan maailmaan. Tuntui kuin olisit lukiessasi ollut koko ajan itse paikalla sivustakatsojana, haistaen ja kuullen kaiken sinulle kuvaillun. Aion lukea tämän uudelleen joskus syksyllä, kun ulkona on hämärää ja sisällä kynttilöiden lepattavaa valoa.

En halua paljastaa juonesta paljoa, mielestäni kirjaan on paras sukeltaa tietämättä siitä liikaa: Yöskirkus kertoo mustavalkoraidallisesta sirkuksesta, joka vain ilmestyy kaupungin laidalle ilmoittamatta. Sirkuksesta lumoutuneista ihmisistä on muodostunut joukko ihailijoita, jotka yrittävät pitää kirjaa sirkuksen liikkeistä. Sirkus on auki vain yöaikaan ja sen sisällä on monia pienempiä telttoja erilaisille taiteilijoille. Kaksi nuorta taikuria erityisesti antavat parastaan teltoissaan, sillä he käyvät kilpailua pelissä, johon heitä on valmennettu heidän koko ikänsä.  

Sijalla 7: An Ember in the Ashes - Sabaa Tahir
⭐⭐⭐⭐½

"'This life is not always what we think it will be', Cain says. 'You are an ember in the ashes, Elias. You will spark and burn, ravage and destroy. You cannot change it. You cannot stop it.'"

An Ember in the Ashes oli todella intensiivinen ja nopeatempoinen lukuelämys. Tämä oli sellainen kirja, jonka lukemista ei pystynyt lopettamaan, vaikka olisi pitänyt jo alkaa nukkumaan. Kirja säilytti jännityksensä loppuun asti ja sai lukijan tuntemaan samoja tunteita hahmojen kanssa. Myös kahden niin erilaisista taustoista tulevien päähenkilöiden tarinoiden yhteenlimittyminen oli todella mielenkiintoinen ja toimi kirjassa hyvin. Muutamia kohtauksia oli mielestäni hieman yliromantisoitu ja en pidä kolmiodraaman ainaisesta käyttämisestä nuortenkirjoissa. Mutta tässäkin kirjassa tempo ja maailma vei mennessään ja sai jännittämään hahmojen kohtaloiden puolesta viimeisille sivuille saakka. Huomaan, että itseäni kiehtoo kirjoissa eniten mielenkiintoinen maailma ja sen ympärille rakennetut kulttuurit ja valtakamppailu. Näitä kaikkia löytyi Sabaa Tahirin ilmeisesti trilogiaksi muodostuneen sarjan avausosasta.

Muinaisen Rooman inspiroiman, julman maailman keisarin ja sotilasvallan alla elävien ihmisten on taivuttava heitä kontrolloivien päätöksentekijöiden sääntöihin. Laia elää isovanhempiensa ja veljensä kanssa, kunnes Laian veli pidätetään maanpetoksesta epäiltynä. Laian tekee päätöksen luottaa kapinallisten joukkoon ja vastapalvelukseksi veljensä pelastamisesta hänen on vakoiltava valtakunnan mahtavinta armeija-akatemiaa. Samaan aikaan armeija-akatemiassa koulutuksensa lupaavin (ja sitä salaa vastustava) sotilas Elias haluaa irti kaikkien asukkaiden elämää vallitsevasta tyranniasta, jota hänet on koulutettu toteuttamaan. Laian ja Eliaksen tiet kohtaavat yllättäen ja heidän tietämättään Laian ja Eliaksen tekemät päätökset voivat horjuttaa koko valtakuntaa.

Sijalla 6: Kaspianin matka maailman ääriin (Narnian tarinat #3) - C.S.Lewis
⭐⭐⭐⭐½

"'Oletteko - oletko sinä sielläkin, herra?' kysyi Edmund. 'Olen', sanoi Aslan. 'Mutta siellä minulla on toinen nimi. Teidän on opittava tuntemaan minut sennimisenä. Juuri siitä syystä teidät tuotiin Narniaan, että tutustuttuanne minuun täällä jonkin verran tuntisitte minut paremmin siellä."

Aloitin viime vuonna lukemaan Narnian tarinoita ja luin ensimmäiset neljä seitsemän kirjan sarjasta: Velho ja leijonan, Prinssi Kaspianin, Kaspianin matkan maailman ääriin ja Hopeisen tuolin. Pidän todella paljon C.S.Lewisin tavasta kertoa tarinoita ja miten hän on sisällyttänyt opetuksia ja omia uskomuksiaan kirjoihinsa. Mutta näistä neljästä lukemastani ehdoton lempparini tähän mennessä on ollut kolmas tarina. Kirjassa neljästä sisaruksesta vain Edmund ja Lucy päätyvät meriaiheisen taulun läpi Nariniaan, kun se alkaa vuotaa vettä heidän serkkunsa huoneeseen (mikä oli mielestäni henkeäsalpaavan upea idea !). Heidän mukanaan Narniaan päätyy myös heidän ärtyisä serkkunsa Eustace Ruikku. Merestä heidät pelastaa Sarastus-niminen laiva, jossa seilaa mm. edellisestä tarinoista tutut Kaspian ja Riipitsiip. Lapset pääsevät mukaan merimatkalle, jonka tarkoituksena on löytää Narnian seitsemän lordia, jotka Kaspianin setä Miraz karkoitti anastaessaan Narnian kruunun itselleen. Matkan aikana Sarastus seilaa mitä kummallisimmilla vesillä ja pysähtyy salaperäisille saarille. Mielestäni tämä kirja erosi muista lukemistani Narniosta siten, että kirjan tarinan eteneminen oli erilainen ja parempi. Tarinan loppu oli myös hyvin rakennettu ja kirja oli ehjä kokonaisuus, jossa oli hieno seikkailullinen tarina. Jos tänä vuonna saisin luettua loput Narnian tarinat :)

Sijalla 5: Surunhauras, lasinterävä - Siiri Enoranta
⭐⭐⭐⭐⭐

"Mutta Kammel ei halunnut puhua, oli parempi pysyä vaiti ja lapioida maata ongelmiensa päälle, höylätä ne irti puusta, jättää ne säleinä rannalle."

Surunhauras, lasinterävä on paras suomalainen fantasiakirja, jonka olen koskaan lukenut. Tämä kirja on todellinen helmi, jossa on henkeäsalpaavan kauniisti kudottu tarina ! Yksi uusista lempikirjoistani ehdottomasti ! Enoranta on rakentanut sadunomaisen, hengittävän ja omaperäisen tarinan, jossa kaksi kansaa kohtaa yllättävästi. Kirjassa on monta kertojaa, mikä on aina ollut itselleni mieluinen kerronnan tapa. Monen kertojan kautta tarinaan pääsee sisään monesta näkökulmasta ja oppii tuntemaan tarinan hahmoja paremmin, kun pääsee kuulemaan heidän ajatuksiaan ja mietteitään. Enorannan kerronta ja hänen tapansa kuvailla luomiaan paikkoja on runollisen kaunista, muttei liioitellusti. Pidin erityisesti myös hahmojen nimien omaperäisyydestä ja Surukauriin kansaa ympäröivän luonnon kuvailusta. Enoranta oli mm. keksinyt upeankuuloisia uusia lintulajeja tarinaansa.

Tässäkin kirjassa on Sarastus, mutta se on nuoren 16-vuotiaan kuningattaren palatsi. Kuningatar, Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia, johtaa valtakuntaansa lasittariensa keskellä. Sadeia on päättäväinen ja ehdoton hallitsija, joka saa sen minkä tahtoo. Valtameren toisella laidalla omalla saarellaan taas asuu Surukauriin kansa, jolla ei ole tietoakaan Sadeian valtakunnasta. Surukauriin kansan jokaiselle jäsenelle tietyssä iässä ilmestyy surukauris, joka kertoo kuinka paljon surua tämä tulee elämänsä aikana kohtaamaan. Ja pieni poika Uli viipyy surukauriin luona pitempään kuin kukaan koskaan, mikä merkitsee hänen saaneen suurimman surun lahjan, jonka kukaan hänen kansastaan on saanut. Ulin miettiessä lahjansa suuruuden merkitystä hän kirjoittaa pullopostin, joka kantautuu lopulta Sadeian valtakuntaan...

"Ja heitä kaikkia ajoi rakkaus."

Sija 4: A Natural History of Dragons (A Memoir by Lady Trent #1) - Marie Brennan
⭐⭐⭐⭐⭐

"When I was seven, I found a sparkling lying dead on a bench at the edge of the woods which formed the back boundary of the garden, that the groundskeeper had not yet cleared away. With much excitement, I brought it for my mother to see, but by the time I reached her it had mostly collapsed into ash in my hands. Mama exclaimed in distaste and sent me to wash."

Puhuin Odininlapsen kohdalla kauniista kirjankansista, mutta tässä on ehdottomasti kaunein kirjankansi koskaan ! Rakastin tätä kirjaa ja odotan, että pääsen joululahjaksi saamillani lahjakorteilla ostamaan loput tämän muistelmasarjan kirjoista (joissa niissäkin on henkeäsalpaavan kauniit kannet). A Natural History of Dragons voi olla aluksi harhaanjohtava kantensa perusteella. Se ei kerro yksinomaan lohikäärmeistä, vaan on aikansa kuuluisimman lohikäärmenaturalisti Lady Trentin muistelmat uransa alkuvaiheista. Kirjan henkenä on tunne siitä, että olisit löytänyt sattumalta jo kuolleen kuuluisan henkilön henkilökohtaisen päiväkirjan ja lukisit sitä nykyaikana. Ainakin itselläni oli sellainen tunne lukiessani. Kirjan alussa on lyhyet Trentin kirjoittamat alkusanat, jotka hän on allekirjoittanut aikaan 11 Floris, 5658. Kirja ei itsessään ole kuvaavinaan tulevaisuuden maailmaa, sillä kirjassa on vielä alueita joita ihminen ei ole paljoa tutkinut. Aika on siis jossain aivan toisessa maailmassa, ja tässä kyseisessä maailmassa elää lohikäärmeitä luonnonvaraisina. Ajan kuvauksella on kuitenkin sen verran merkitystä, että Trentin uran alkuvaiheen ajassa nähtiin paheksuttavana, että nainen jättäisi kotiaskareet ja lähtisi tutkimusmatkalle. Mutta näin juuri Trent on tekemässä ja ensimmäisessä osassa hän kertoo lapsuudestaan ja ensimmäisestä tutkimusmatkastaan, jossa hänen aikomuksensa on päästä tutkimaan ja tekemään muistiinpanoja tietystä lohikäärmelajista. Kirjassa on mukana Trentin piirtämiä kuvia hänen kohtaamistaan lohikäärmeistä, mikä lisää päiväkirjan tuntua. Ihan kuin lukisit lohikäärmetutkijan muistiinpanoja vuosien takaa, mikä voisi olla upeampaa !

Sija 3: Saga (kirjat 1-4) - Brian.K.Vaughan, Fiona Staples
⭐⭐⭐⭐⭐


"Tämän siitä saa, kun nai kasvissyöjän ! Jopa horsmat haluavat meidät hengiltä !"

Seuraavana upeata science fiction sarjakuvaa, Saga on kaikkea mitä scifisarjakuvalta voi vaatia ! Saga on aikuisille suunnattu avaruusooppera/fantasia-sarjis, josta on ilmestynyt englanniksi kuusi osaa ja suomennettu neljä. Sagan on sanottu olevan Star Wars ja Game of Thrones, jossa on Taru Sormusten Herrasta-tasoisia fantasiaelementtejä ja olevan rakkaustarinaltaan kuin Romeo ja Julia. Siinä on tosissaan kova kilpailija nykyajan sarjakuvamaailman toisille haastajille !
Saga kertoo kahden eri rotuun kuuluvan parin, Alanan ja Markon, eeppisestä pakomatkasta vastasyntyneen lapsensa Hazelin kanssa planeetalta planeetalle läpi galaxien etsintäkuulutettuina. Tarina toimii ja kehittyy järkkymättä osasta toiseen ja on hengästyttävää ja mielikuvitusta kutkuttavaa luettavaa. Saga on täynnä huumoria, upeasti suunniteltuja rotuja (omat suosikkirotuni ovat kuninkaallinen suku, jolla on pään paikalla putkitelevisiot sekä kissaeläin Valhetassu, joka osaa kertoa milloin joku valehtelee) ja hahmoja, parisuhdedraamaa, välienselvittelyä, seksiä, väkivaltaa ja mielikuvituksellista piirrosjälkeä. Nämä taitaa olla myös sellaisia sarjiksia, jotka tulee hankittua omaan olemattomaan sarjiskokoelmaan, sen verran uskomaton ja upea sarjakuva (sarjakuvasarja?) kyseessä !

Sijalla 2: Hirviön kutsu - Patrick Ness, alkuperäinen tarina Siobhan Dowd, kuvittanut Jim Kay
⭐⭐⭐⭐⭐

"Kun he seuraavana päivänä "vähän juttelivat", hän tajusi, mitä äiti oli tehnyt ja miksi. Mutta se ei ollenkaan laimentanut illan hauskuutta. Ei heidän naurunsa raikuvuutta. Ei tunnetta, että kaikki olisi mahdollista."

Ollaan jo aivan listan kärjessä ja sinne Patrick Nessin Hirviön kutsu todella kuuluu. Hirviön kutsu on kirja, jonka luin kesällä auringonpaisteessa ulkoterassilla yhdeltä istumalta, enkä ole koskaan kokenut yhtä vahvaa lukukokemusta. Kun luin viimeiset rivit ja suljin kirjan, nostin katseeni ja olin kuin puulla päähän lyöty monen monta minuuttia. Kyyneleet valuivat virtoina poskillani ja yritin sulattaa sitä kaikkea, minkä kirja oli saanut minut prosessoimaan.
Kirja kertoo Conorista, jonka äiti sairastuu syöpään. Conor saa asian käsittelemiseen avukseen hirviön, joka ilmestyy aina keskiöisin ja tulee Conorin ikkunalle. Hirviö kertoo Conorille kolme tarinaa, jonka jälkeen Conorin on kerrottava hirviölle oma tarinansa. Patrick Ness on kertonut Siobhan Dowdin alkuperäisen tarinan, jonka Dowd kehitti sairastuttuaan itse syöpään, mutta jota hän ei ehtinyt kirjoittamaan. Hirviön kutsun on kuvittanut ainutlaatuinen Jim Kay, joka kuvittaa tällä hetkellä kaikki J.K.Rowlingin Harry Potterit. Kuvitus on uskomatonta ja aistillista ja tuo kirjaan upeaa tunnelmaa. Alla yksi esimerkki.

Hirviön kutsu herätti äärimmäisen vahvoja ja moninaisia tunteita lukiessani. Tämä lukukokemus tulee säilymään takaraivossani vielä todella pitkään. Hirviön kutsusta on myös tulossa elokuva tänä vuonna, "A Monster Calls", jossa hirviön äänenä on Liam Neeson.

Sijalla 1: Vicious - V.E.Schwab
⭐⭐⭐⭐⭐

"If Eli really was a hero, and Victor meant to stop him, did that make him a villain?"

Ensimmäinen sija, paras kirja jonka luin viime vuonna oli Victoria Schwabin Vicious. Niin älykkäästi ja terävästi rakennettu, uskomaton punonta kahdesta ystävyksestä, joista myöhemmin tulee toistensa verivihollisia. Aivan kuin Schwab olisi lukemiseni aikana luonut päähäni kohtauksia todella hyvästä ja synkästä elokuvasta, jota sain katsella ja ihailla. Ihastuin V.E.Schwabin kirjoitustyyliin ja siihen, miten fiksusti hän rakensi tarinaansa. Hahmot olivat huikeita ja hyvin toteutettuja. Juoni oli koukuttava ja tarinassa käsiteltyjä teemoja pureskeltiin herkullisesti. En malta odottaa, että pääsen lukemaan hänen muita töitään, kuten A Darker Shade of Magicia !

Vicious kertoo Victorin ja Elin tarinan. Kirja alkaa siitä, kun Victor on paennut vankilasta ainoana tahtonaan saada kiinni Eli, vanha ystävä josta on myöhemmin muodostunut hänen vihollisensa. Victor ja Eli olivat molemmat kunnianhimoisia, hieman ylimielisiä ja erittäin älykkäitä collegen opiskelijoita, jotka asuivat kämppiksinä. He tunnistavat toisissaan oman kunnianhimonsa ja alkoivat yhdessä tutkia kurssitehtävää varten adrenaliinia ja "lähellä kuolemaa"-kokemuksia. Heidän teoriansa mukaan näiden kahden yhdistelmä äärimmäisessä olosuhteessa voisi synnyttää ihmisessä niin kovan halun taistella itsensä takaisin elämään, että hän voisi luoda itselleen yliluonnollisia voimia. Victor ja Eli kokeilevat vaarallisesti väitettään...ja onnistuvat. Mutta mikä tämän jälkeen meni niin pahasti vikaan? Miksi heistä supervoimiensa kautta tuli verivihollisia? Ja voin kertoa, Vicious ei ole mikään tavallinen "sankari ja vihollinen"-tyyppinen yllätyksetön tarina supersankareista, vaan paljon PALJON muuta !