Kirjasiepot lukupesässä ja viipaleita kirjavitriinistä

Kirjan vuonna 2015 aloimme tyttäreni kanssa jakamaan toisillemme ajatuksia ja tuntoja lukemistamme kirjoista. Kirjoihin kasvaneina olimme niistä ennenkin jutelleet, mutta vuoden 2015 Helmet-lukuhaasteen myötä aloimme vaihtamaan lukukuulumisia säännöllisesti. Tyttären tullessa viikonloppuvisiitille kotiin keitimme isot mukit teetä ja keittiön pöydän ääressä puhuimme kirjoista ja kirjoittamisesta ja kyhäilimme erilaisia lukulistoja ja sitaattimuistiinpanoja.

Kirjan vuosi 2015 meni, mutta lukuainnostuksemme osalta vain vuosiluku vaihtui. Myös vuosi 2016 oli meille kirjan vuosi. Luettujen kirjojen kasa kasvoi huomattavasti ja rakentelimme ympärillemme lukupesiä, joissa uppoutua kansien väliin. Minä luin yli 60 kirjaa ja Ida-Maria 34.

Viime vuonna toteutin yhden pitkään uinuneista unelmistani ja ostin kirjoilleni lattiasta kattoon ulottuvat lasioviset vitriinit. Voi mikä riemu oli purkaa vanhasta liitoksissaan natisevasta täpötäydestä kirjakaapista hapenpuutteeseen nääntyneet kirjat ja oikoa ne hengittelemään avaraan tilaan uusille hyllyille.
Lajittelin kirjoja aiheiden mukaan. Yksi hyllymetri rakkaimmille eli  kirjoittamis-ja sanataideoppaille sekä kirjallisuusterapialle. Näistä innoittavimpana koen paitsi kirjoittajaguru Julia Cameronin ja Natalie Goldbergin kirjat myös ja etenkin Heli Hulmin helmeksi osoittautuneet kirjoittajaoppaat Saattaen vaihdettava, sekä Kuoleman horisontti ja kirjoitus. Jälkimmäisessä  Heli Hulmi kuljettaa kirjoittajakurssilleen osallistuvat ihmiset Hietaniemen hautausmaalle ja kynän keinoin he lähestyvät kipua, kaipausta ja kuolemaa. Puhdas sivu on kuin ystävä, joka ottaa vastaan sen, mihin mikään ja kukaan muu ei yletä.

Yhden hyllyn täyttävät parinkymmenen vuoden takaiset suosikkini  kirjailija, eetikko Martti Lindqvistin kirjat, joita ahmin kotiäitivuosinani sekä Tommi Hellsten, jonka Virtahepo olohuoneessa oli aikanaan myös minun maailmaani mullistava kirja.

Oman hyllynsä saivat myös Basam Booksin Viisas elämä -sarjan kirjat sekä kaikki ne, joiden aiheena on hidastaminen, hiljaisuus, ja hyvä elämä. Ja tietenkin se, mitä sieluni pitimiksi luen eli runot ja hengellisyyteen liittyvät kirjat. Teologi, virsirunoilija Anna-Maija Raittilan teokset, päiväkirjat ja hartauskirjat kuluvat käsissäni edelleen vuosien lukemisen jälkeenkin. Sekä työ- että yöpöydälläni on Raittilan Tulisija-kirja, josta riittää evästä pitkin päivää.
 
  Arkiateria

 Istumme tässä osallisina
 ilosta, saviset ruukut
 höyryäviä perunoita, lautaset
 vielä tyhjinä, päärynänmuotoinen kannnu
 vettä täynnä. Lähekkäin toistemme läpi
 valaisemme lasit ja kannu ja leipäkori
 toistemme ääriviivoja, kokeilemme
 kohdalleen toisiamme. Varjelemme
 toistemme osallisuutta. ( A-M.Raittila, Vehnänjyvän päiväkirja)

Luen mielelläni myös elämäkertoja ja runoja, Ihailen paitsi Anna-Maija Raittilaa myös Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin elämäntyötä ja tapaa kirjoittaa. Aikanaan lapseni kuuntelivat lähes puhki äänikirjat muumien seikkaluista sekä Pepin, Eemelin, Ronja Ryövärintyttären ja monen muun.

Viime viikolla sain päätökseen kirjastomme uustuushyllylöydön Astrid Lindgren Sotapäiväkirjat 1939-1945. Sotapäiväkirjassa 32- vuotias perheenäiti Lindgren kirjaa tarkasti muistiin sodan vaiheita ja kantaa suurta huolta Suomen tilanteesta. Moneen otteeseen hän hämmästelee Ruotsin onnekkuutta, kun se vältti sodan ja miten raastavaa on kun naapurimaa joutuu painimaan puutteen ja pelon alla. Ja vaikka Ruotsissakin jouduttiin säännöstelemään ruokaa, Lindgren miltei hämmästellen kuvaa perheensä yltäkylläisiä jouluja. Syksyllä 1940 Lindgren siirtyi töihin tiedustelupalveluun kirjesensuuriin ja hän sai olla aitiopaikalla toteamassa, miten hirvittävää sota todellisuudessa oli.

Maaria Leinosen runoja aloin keräämään jo opiskeluaikana. Tein parikymppisenä  opiskeluuni liittyvää työharjoittelua sosiaalitoimistossa ja ihmisen elämä kaikkine rosoineen hiersi ja hämmensi mieltä. Silloin kuin sattumalta löysin sosiaalityöntekijä Maaria Leinosen esikoisen Ihminen on ihmisen toivo. Runoista tuli minulle kanssakulkija, matkakumppani, ymmärtäjä ja Leinosen runoja vasten sain peilattua elämää ja elämätöntä, tunteita ja myös sitä, mikä ihmismielessä vajoaa kivenä pohjaan. Leinosen runoista tuli minulle tyyny, jota vasten painaa kivistävä sielu.

 Joku puhuu kaukaisesta hädästä,
 kolmannen maailman ongelmista,
 marssii, osallistuu, 
  järjestää keräyksiä.
      
 Mutta kuka veisi  päivittäin puolet leivästään
  alakerran työttömän perheelle,
 antaisi palttoon päältään
  viimassa palelevalle 
 kulkisi korttelin matkan yksinäisen rinnalla
 tässä kaupungissa
  tänään? 
                  ( M. Leinonen, Ihminen on ihmisen toivo ) 

Proosan kohdalla, täytyy tunnustaa, minulla oli miltei parinkymmen vuoden lukutauko. Lasten ollessa pieniä oma lukuinto koski lähinnä etiikkaa, Maaria Leinosta, kasvatusoppaita sekä lastenkirjoja.  Tiesin jääneeni paljosta paitsi kaunokirjallisuuden kohdalla, mutta en vaan ehtinyt, en toimeentunut, en löytänyt. Mutta kun proosan polun pää lopulta löytyi kirjoitusopintojen myötä, tiesin löytäneeni sellaista, josta en enää irti päästä. Oli suuri ilo tajuta, että fiktiiviset tarinat opettavat ihmisestä vähintään yhtä paljon kuin etiikkana luettuna. 

Pikkuhiljaa olen kerännyt kirjahyyllyyni itselleni tärkeitä Joel Haahtelaa, Eeva Tikkaa, Olli Jalosta ym. Ja pelkäänpä pahoin, että käyn ikuista ja loputonta taistoa siitä, mitä kirjoja ostan ja mitä en... Kaikkea hyvää  ei tarvitse omistaa, mutta mutta mutta...Mutta jos SPR:n Konttikirppiksellä on tyrkyllä koko Narnia- sarja kovakantisena ja hyväkuntoisena hintaan 14€, niin sehän on ihan PAKKO ostaa...tai parilla kolmella eurolla Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjaa, jota luen iltaisin 13 v. pojalleni.
Ja huutonet - kirjan ostajan taivas...! Ohjaan työni sisällä lukupiiriä ja jos kaipaamani kirja on huutonetissä halvalla, niin olisi lähes hulluutta jättää se sinne nuokkumaan. Etenkin, kun omiin kirjoihin saa huoletta tehdä reunamerkintöjä.
Tiedän , huoh*  että uudenkin vitriinin kanssa käy vuosien saatossa niin, että joudun mahduttamaan kirjoja kahteen riviin samalle hyllylle, eteen ja taakse, päälle ja poikittain. Mutta vielä ei ole käsillä se hetki.
             ... mihinkäs minä paninkaan sen joulupukilta saamani Adlibriksen lahjakortin...

*Tea *