Alice McLerran & Eric Carle Vuori joka rakasti lintua, 1990
"Oli kerran vuori, pelkkää paljasta kiveä" alkaa kaunein satu, jonka koskaan olen kuullut, tai oikeastaan lukenut.
Kirja on Eric Carlen (s. 1929 ) kuvittama. Amerikkalais-saksalainen Carle on kuvittanut lasten kirjoja kollaasitekniikalla, jossa paperi ensin maalataan käsin ja sitten leikataan ja sommitellan haluttuun muotoon. Alice McLerranin (s.1933) tarinassa Vuori, joka rakasti lintua, kollaasitekniikalla tehty kuvitus palvelee loistavasti. ( Eric Carle on kuvittanut mm. lapsiväelle tutumman Pikku toukka paksulainen- kirjan )
Vuori on yksinäinen. Se seisoo keskellä ei- mitään, tasangolla jossa sen ainoa kosketus elämään on vain sateen tai lumen kosketus. Mitään muuta ei ollut, minkä se olisi voinut tuntea.
Tasangolla ei ole mitään, mitä vuori olisi voinut katsella. Ei ainuttakaan ääntä, mitä kuulla. Ei hajuja, ei makuja, ei mitään, mitä koskea. Joka puolella on silmän kantamattomiin pelkkää tyhjää.
Kun elää keskellä merkityksetöntä. keskellä jotakin, jossa aisteja ei edes tarvita eikä ilonaiheita ole, niin ei ole ihme, että sinä päivänä, kun joku vihdoinkin tulee luokse, siihen tarrautuu kuin viimeiseen oljenkorteen. Vuori sanoo yläpuolellaan lentävälle Ilo-nimiselle linnulle:
" Eikö ole mitään keinoa jotta voisit jäädä?"
Vuori kysyy ei vain kerran tai kahta vaan toistamisiin, Niin yksin ja vailla se on. Ja lintu vastaa joka kerta, että ei, se ei voi jäädä, mutta että se tulee, Että joka kevät se tulee ja lupaa olla hetken aikaa.
" Lintu istui hyvin hiljaa vuoren kylkeen painautuneena. Sitten se alkoi laulaa lempeää, kellojen soittoa muistuttavaa laulua, ja ensimmäistä kertaa elämässään vuori kuuli musiikkia. Kun lintu oli laulanut laulunsa, se sanoi:
- Koska yksikään toinen vuori ei ole koskaaan välittänyt siitä tulenko vai lähdenkö, tahdon antaa sinulle lupauksen. Jokaisena elämäni keväänä palaan tervehtimään sinua, lentämään yläpuolellasi ja laulamaan sinulle. Ja koska elämäni ei jatku ikuisesti, annan jollekin tyttäristäni oman nimeni, nimen Ilo ja kerron tälle, kuinka löytää sinut."
Kun on kohdannut jotakin, joka tuo elämään merkitystä, on odottaminen paitsi iloa, myös piinaavaa tuskaa, Vuori itkee. Se itkee niin, että sen sisukset halkeavat.
Mutta jokainen Ilo- lintu tuo mukanaan siemenen, toisen, kolmannen. Aina vaan ja uskollisesti.
Ja pikku hiljaa, ajan kanssa, jotain alkaa tapahtua, Vuoren kyyneleet ovat kuin elämän vesi, jotka saavat aikaan kasvun ihmeen. Vuoren kyynelet saavat siemenet itämään, kasvamaan, kukoistamaan, vehreytymään niin että elämä alkaa kukoistaaa ennen niin paljaan vuoren rinteillä ja lopulta kaikkialla ympäristössä.
Jopa niin, että :
" Ja toden totta, kun taas koitti kevät, Ilo saapui vuorelle kantaen nokassaan ei siementä, vaan vähäistä varpua. Se lensi suoraan korkeimman puun luo, sen puun, joka oli kasvanut aivan ensimmäisestä siemenestä. Se asetti varvun siihen oksanhaaran, johon se tahtoi rakentaa pesänsä.
- Olen Ilo, se lauloi, - ja olen tullut jäädäkseni."
Vuori ei enää itkenyt, mutta toista on lukijalla... Silmät tahtovat väkisinkin kostua."...olen tullut jäädäkseni..."
Alice McLerranin Vuori, joka rakasti lintua- kirjan sanoma on koskettava ja tarinaa voi käyttää eri yhteyksissä, esim. keskustelun pohjana ym.
Tänään luin Vuori joka rakasti lintua- tarinan kirjoittavan kasvuryhmän aikuisille, Pyysin heitä noukkimaan sadusta 5 sanaa, Sadun loputtua keräsimme yhteen kunkin sanat, ja niistä jokainen kirjoitti runon. Kuulin aika monta ihanaa runoa...
Kun laitoin Goodreads.comiin hauksi Alice McLerranin, tuli esiin 10 muuta hänen kirjaansa, kaikki englannin kielisiä. Ne olivat kaikki saaneet loistavat pisteet ( tähdet ).
Adlibriksen sivuilta löysin kaksi McLerranin englanninkielistä teosta. Suomennettuna ei ole kuin tämä ainokainen Vuori, joka rakasti lintua.
Sydän halajaa päästä käsiksi muihinkin McLerranin kirjoihin. Onneksi Eric Carlen kuvitusta on paremmin saatavilla.
⭐⭐⭐⭐⭐
*Tea * joka rakastaa sekä vuorta että lintua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti