Michael Cunningham : Villijoutsenet ja muita kertomuksia, 2016, s. 150.

New Yorkissa asuva luovaa kirjoittamista yliopistossa opettava Michael Cunningham s. 1952 on kirjoittanut aikaisemmin seitsemän romaania, joista ehkä tunnetuin on Pulizer-palkittu kirja Tunnit.
Villijoutsenet ja muita kertomuksia on kuvittanut Yoku Shimizu.


Cunninghamin teos Villijoutsenet ja muita kertomuksia vie lukijansa sadun maailmaan. Kirja koostuu 10:stä nykyaikaan muokatusta vanhasta sadusta, raikkaasta ja  ajatuksia herättävästä tarinaryppäästä. Niissä on tunnistettavissa vanhojen perinteisten satujen elementit ja hahmot, mutta jotka tihkuvat arkirealismia, huumoria ja kaikkea sitä, mitä voi elämä oikeasti olla, kun sitä eletään "onnillisena loppuun asti."

Kirja kysyy rohkeasti ja realistiseen tapaan, mitä on se onnellinen elämä, vai onko onni ihan väärä sana tässä? Mitä ylipäätään on elämä sen jälkeen, kun prinsessa ja puolet valtakuntaa on saatu? Tai kun muutoin on tultu johonkin pisteeseen, joka sekä alkaa että lopettaa jotakin.

" He ovat käyneet tulevaisuudessa, jossa he olivat kumpikin kateissa toisiltaan.
...  Tästä hetkestä alkaen he pysyvät naimisissa elämänsä loppuun saakka. "

Cunninghamin kertomuksissa tunnistan mm. Hannun ja Kertun, Tähkäpään, Tinasotamiehen, Tittelintuuren, Prinsessa Ruususen, Kaunottaren ja Hirviön. Ja paitsi ne, tunnistan tarinoissa myös tämän ajan ihmisen, joka ei niin kaukana ole siitä, mitä sadut kansiensa väliin kätkevät.

" Hän ei kysy, onko mieskin nähnyt saman.Tässä vaiheessa he kuitenkin vaistoavat toistensa ajatukset niin hyvin, että mies ymmärtää sanoa "Joo" - tietämättä lainkaan, mihin on vastannut myöntävästi. 

Kun vanhat sadut, ne ulkoa ja etukäteen ennalta tunnetut, moneen kertaan luetut ja kuullut sadut muuntuvat Cunninghamin kynässä tähän aikaan, ne saavat lukijansa miettimään ja oivaltamaan, näkemään toisin, Kaikki ei ehkä olekaan kuten on kerrottu tai annettu ymmärtää, Ymmärryksen tuolla puolen on vielä vapaata maata, jonka Cunningham kertomuksillaan valloittaa.
 Tämä maailma on tässä arkisine päivineen, kaipauksineen, tarpeineen. Sen kanssa on elettävä kuin taudin.

Koska luit viimeksi vanhan kunnon sadun? Sadun, joka kiidättää sinne, missä kaikki on mahdollista ja jossa kaikki maan ja taivaan välinen, maan alinen ja taivaan ylinenkin asettuvat tapahtumapaikaksi kuin mikä tahansa miljöö? Rajoja ei ole, sillä saduilla ei ole muita reunoja kuin mitkä kirjan kannet asettavat. Mielikuvitus vie myös yli kansien. Mikä valtava ulottuvuus se onkaan!

Tai koska luit sadun, joka viisaasti sanoittaa tunnetiloja tai asioita, joissa on totuus ja siemen ja kaikki se tärkeä, jonka ääreen kannattaa hetkeksi pysähtyä?
Parhaimmillaan sadut  kantavat aarretta sisällään, ja se lasketaan syliimme kuin kirja.
Sadut vanhoina tai uudistettuina versioina toimivat, kun ne osuvat kohdalle, oikeaan paikkaan ja aikaan. Ei kaikki aina, mutta joskus joku, ja se on kuin lahjan saisi.

Satu kantaa lasta lupaa jo otsikossaan eräs Silja Mäen ja Pirjo Arvolan kirjallisuusterapeuttinen opas. Siinä kerrotaan ja auki saakka avataan satujen merkitys lapsille ja nuorille.( Suosittelen lukemaan, sekä myös samaisten toimittaman kirjan Tarina tukee lasta.)
Satu kantaa myös aikuista, Se on kantanut ja tukenut aikuisen mielenterveyttä, jaksamista ja maailmaan sijoittumista jo siitä saakka, kun sotien aikaan Yhdysvalloissa alettiin satuja ja tarinoita lukemaan sodan murtamille ihmisille.
Satu- ja runokirjat kuluivat Suomessakin 1970- luvulta saakka uraa-uurtavina myös mielenterveyspotilaiden ja hoitajien käsissä, kun lukemisien kautta etsittiin ilmaisua sille, mikä muutoin ei omassa suussa ja mielessä sanoiksi taipunut tai löytynyt.
Saduilla on vahva terapeuttinen merkityksensä. Ne kertovat meille mitä ja miksi.

Eli ei mitään huu-haata, ei mitään mitä ei voisi pystypäin vielä aikuisenakin sanoa: Minä luen vielä satuja... Eikä vain vielä vaan niin kuin kirjoja luetaan - siinä missä muitakin tarinoita.

Kirjahyllyssäni nököttää Grimmin satujen kokoelma. Ostin ne pari vuotta sitten työpaikalta saamallani lahjakortilla. Olen minä niitä lukenut, itselleni ja ääneen. Niistä riittää.


⭐⭐⭐  sillä silti haluan pitää satujen hahmot siinä ajassa, jossa kaikki oli vielä enemmän                 mahdollista kuin nyt. 

*Tea *