Tean lukuvuosi 2017

1. Ajatuksia Helmet-lukuhaasteesta 2017

Tänä vuonna haaste oli helppo. Sain sijoitettua lukemani kirjat haasteeseen hyvin eikä lukemiaan kirjoja tarvinnut juurikaan valikoida haasteen mukaan. Seitsemän kohtaa jäi haasteesta täyttämättä. Niistä kolme oli sellaisia, jotka jäivät vähän kaivelemaan, ja syynä oli se, että joulukuussa luin vähemmän kuin muina kuukausina.
Hiukan harmitti etten ehtinyt saada loppuun Satu Hassin Tukka hattuhyllyllä-kirjaa, jonka olisin sijoittanut kohtaan 12. (politiikosta kertova kirja ), sekä se, että kohtaan 5. (kirjassa liikutaan luonnossa) olin ajatellut lukea ranskalaisen Jean Gionon tarinan Mies joka istutti puita. Ja toki olisi ollut mukava saada kohtaan 27 (kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja) luettua Arttu Tuomisen esikoisteos Muistilabyrintti. Tätä kirjoittaessani oivallan, että olisihan kohdan kriteerit täyttyneet myös Pauli Karmalan runoilla, jotka neljänä runokirjana olisivat löytyneet vain käden ojentaman päästä omasta kirjahyllystäni.

2. Millainen oli lukuvuotesi 2017?

Kun katson luettujen kirjojeni listaa, huomaan, että miltei puolet lukemistani kirjoista ovat uutuuskirjoja. Niiden saamisessa helpotti mahdollisuus varata ne jo hyvissä ajoin omaan kirjastoon netin kautta.
Seurasin jonkin verran kirjamaailman tapahtumia blogien ja lehtien kautta.  Myös puhelimen Goodreads- sovellus on ollut iso ilo ja helpotus luettavan löytymisessä ja luettujen kirjojen listaamisessa.

Suomi 100- vuoden kunniaksi päätin lukea jonkin suomalaisen klassikon ja kirpparilta löysinkin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla- trilogian. Ensimmäisen osan kahlasin lokakuun iltahämärissä läpi, vaikka olin ensin ajatellut imaista trilogian kesällä riippumatossa.

Lukemistani säätelee myös se, että ohjaan kerran kuussa kokoontuvaa lukupiiriä. Siihen luettava valitaan piiriläisten kanssa yhdessä. Tänä vuonna luimme mm. Riitta Jalosen Kuvittele itsellesi mies sekä lastenkirjan Tyttö ja naakkapuu, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, sekä iki-ihanalta Linda Olssonilta Kun mustarastas laulaa. Luimme myös yhden lempikirjoistani eli esseisti Tero Tähtisen matkakirjan Lohikäärmeen päivät, puoli vuotta Shanghaissa. Siinä Tähtinen uppoutuu paitsi Kiinan kieleen ja runouteen, myös ja etenkin teekulttuuriin.
Lukupiirissä yhteinen jakaminen ja ajatusten esille tuominen on ollut upea kokemus. Mikä sen hienompaa kuin olla yhteisen intohimon äärellä! Tätä iloa harrastan myös tyttärieni kanssa.

Paljon luen myös sellaista, jota en listaa mihinkään. Näitä kirjoja luen murustellen ja mutustellen, pätkän sieltä, toisen täältä, etsien ja valikoiden, pohtien ja pysähdellen. Tällaisia ovat mm. työhöni liittyvä kirjallisuus, sanataideoppaat, hengelliset kirjat, sekä runot ja hartaustekstit.

3. Mikä tänä vuonna lukemistasi kirjoista...

a) oli pettymys
- Marjo Niemi: Juostu maa, 2004
Juostu maa on Niemen esikoiskirja, josta hän aikanaan sai myös Tiiliskivipalkinnon. Luin kirjan lukupiiriä varten. Odotin kirjalta paljon, koska olin lukenut siitä hyviä arvosteluja. Itse en päässyt kiinni kirjan teemoihin; ulkopuolisuuteen, irrottautumisen tarpeeseen, yksinäisyyteen. Kirjan vire oli kuin valoton päivä, eikä hyväksi kehuttu kerronta pelastanut sitä.

b) yllätti

- Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa, 2017
Minut yllätti positiivisesti tässä omakohtaisessa tarinassa paitsi Ahavan kielen kauneus ja raikkaus myös tarinan rinnalla kulkevat ikään kuin vertauskuvalliset kertomukset Kristoffer Kolumbuksen retkistä valtameren yli. Kolumbus luuli löytäneensä Intian ja oli mantereen verran väärässä. Ahava luuli löytäneensä miehen, mutta oli yhtä lailla mantereen verran väärässä… Mikä huikea rinnastus! Kirja oli vaikeasta aiheestaan huolimatta suuri lukunautinto, johon jäin kellumaan kuin uneen.

c) jäi erityisesti mieleen
- Eeva Hurskainen: Aurora Karamzin, Pietarin hovista köyhien auttajaksi, 2002
Helsingin Diakonissalaitoksen (v. 1867) perustaja Aurora Karamzin oli aikansa tunnetuin ja rikkain suomalainen nainen. Hän oli lämmin ja myötäelävä ihminen, joka jakoi kaikki varansa köyhien, sairaiden ja kärsivien auttamiseksi. Hän oli diakoniatyön ja sosiaalityön uranuurtaja Suomessa. Oli erittäin mielenkiintoista lukea oman opiskelupaikkani historiaa Eeva Hurskaisen kirjan kautta.

d) jonka koit tärkeäksi
-Ann Voskamp: Tuhat lahjaa, suom.2014
Vaikka olin ajatellut vastaavani näihin kysymyksiin vain niillä kirjoilla, jotka tänä vuonna olen lukenut ensimmäistä kertaa, on Tuhat lahjaa- kirjan kohdalla tehtävä poikkeus. Uudelleenkin luettuna kirja oli antoisa ja inspiroiduin Voskampin kiitollisuuslistoista ja tavasta nähdä arkisten asioiden merkitys.

e) jäi lukematta
- Kirjastosta kannoin nämä innolla kotiin, mutta kirjat jäivät vielä luettavien listalle odottamaan parempaa hetkeä.
Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Sanna Isto: Maan alaiset
Hugh Howeyn Siilon saaga- trilogian 2:s osa Siirros ja 3:s osa Kohtalo

f) jäi kesken
- Dag Solsted: Ujous ja arvokkuus, Seita Vuorela: Lumi, Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi. Kirjat jäivät kesken lukuajan puutteen takia ja aion jossakin kohtaa tarttua niihin uudelleen. 

 TOP 7 v. 2017 lukemistani kirjoista:

Selja Ahava:Ennen kuin mieheni katoaa

Patrick Ness: Hirviön kutsu

Riitta Jalonen: Tyttö ja naakkapuu

Katja Kallio: Yön kantaja

   

Sinikka Vuola: Replika

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Ann Voskamp: Tuhat lahjaa

        

Tero Tähtinen: Lohikäärmeen päivät

Ja ihan pakko on tuoda vielä esiin yksi lempikirjoistani, joka kestää useita lukukertoja:
 

" Lentokentät riippuvat maan ja taivaan välissä, jossakin enkelten maailman kynnyksellä, ja siksi kenelläkään ei ole aikaa ajatella yhtään viipyilevää ajatusta,
 jäädä tuijottelemaan taivaalla kaartelevaa tuulihaukkaa, istua kiireettä  ylihintaisen teekupin takana, olla olematta muualla tässä lasilla katetussa, kliinisessä ja muusta maailmasta vieraannutetussa epäpaikassa, jonka kaikuisan jylhyyden keskellä itsekin parhaillaan istun. "  
" Miten pieni tämä maailma onkaan. Se mahtuu yhdelle, avatulle kämmenelle. "
( lainaukset Tero Tähtinen: Lohikäärmeen päivät )