R.J. Palacio: Ihme 

R.J.Palacio: Ihme
2017, s.336 
- kirjaston laina

” Suuruutta ei määritellä vahvuudella, vaan vahvuuden oikealla käytöllä. Suurin ihminen on se, jonka vahvuus kannattelee eniten sydämiä…”

Onneksi sinä päivänä kirjasto oli mennyt jo kiinni! Onneksi emme tyttäreni kanssa päässeetkään palauttamaan kaikkia kirjaston lainojamme joululoman jälkeen, sillä vain se, että tyttäreni lainakirjat jäivätkin odottamaan eteisen pöydälle, mahdollisti sen, että tulin tarttuneeksi R.J. Palacion nuortenkirjaan Ihme. Toki tytär oli joululoman aikaan vihjaissut kirjasta, suositellutkin, mutta siinä kohtaa itsellä oli vielä oma lainakirjapino kahlattavana.

Yhdysvaltalaisen R.J. Palacion Ihme kertoo 11-vuotiaasta August-pojasta, joka sairastaa harvinaista kromosomipoikkeavuutta. Augustin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet ja tämän takia poika on ollut vain kotiopetuksessa. Lopulta tulee hetki jona vanhemmat tajuavat, että he eivät voi jatkuvasti suojella poikaansa maailmalta ja ihmisiltä. On uskaltauduttava kohtaamaan muu maailma, rohkaistuttava kasvamaan, otettava uusi askel, kaiken uhallakin.

Perheensä rakkauden ja tuen turvin sekä koulun viisaiden aikuisten saattelemana August aloittaa opintonsa ensimmäistä kertaa ihan oikeassa koulussa. Kasvavien teinien maailma on kuten se teineillä on – täynnä jännitteitä, tunteita, ystävyyden ja yksinäisyyden miinakenttää. Käden ja sydämen vääntöä käydään kaverisuhteissa, omien asenteiden ja ennakkoluulojen puntaroimisessa, erilaisuuden kohtaamisessa, ihmisenä kasvamisessa, oman paikan löytämisessä.

Augustin maailman reunat aukeavat. Mutta niin aukeavat kaikkien niidenkin, jotka hänen lähellään ovat. Ihmeessä ei kasveta vain erilaisuuden hyväksymiseen vaan ihmisyyteen ylipäänsä. Ja voisiko olla jopa niin, että koulun myötä August saa kasvaa myös tavallisuuteen. Että kaiken aikaa ja joka paikassa ei tarvitsekaan olla ainoastaan erilainen vaan saa ja voi olla myös ihan tavallinen, kuin kuka tahansa. Ja etenkin oman perheen sisällä.

Ihme kertoo Augustin ja lähipiirin, myös luokkatoverien kasvutarinaa hyvin viisaasti ja koskettavasti. Kertojan äänenä ei ole vain August vaan lukija pääsee vaihtuvien kertojien kautta kurkistamaan monen Augustia lähellä olevan ihmisen pään ja sydämen sisään.

Ihailin kirjan syvää viisautta. Elämän viisaus ja lämpö huokuivat etenkin koulun rehtorin Lawrence Tushmanin ja opettaja Brownen hahmoissa. Miten hieno idea opettajalta antaa oppilailleen joka kuukausi uusi ohjenuora, ja kannustaa myös oppilaita työstämään ja miettimään niitä sekä sitä, keitä he oikeastaan ovat: Millainen ihminen minä olen?
Onko kasvavalle suurempaa kysymystä kuin se...?

”Kun voimme valita oikeassa olemisen ja lempeyden välillä, valitkaamme lempeys. ”

Kirja on myös hyvällä tavalla tämän hetkinen ja tuore. Nuorten populaarikulttuurin viittaukset ovat tätä päivää, esim. Star Wars- hahmot, pelikoneet, Poutapilviä ja lihapullakuuroja- elokuva. Viitteitä oli kiinnostavalla tavalla myös kirjallisuuteen ja musiikkiin. 

Palacion Ihmettä on tituleerattu jo moderniksi klassikoksi. Sitä se varmasti onkin. Voi miten soisin, että Ihmeestä tulisi yhtälailla koulujen kirjaston lukusuosikki kuten Louis Sacharin Paahteesta.  Tai että mahdollisimman moni nuori löytäisi tämän kiusaamisteemaa ja ennakkoluuloja ravistelevan lämpimän kirjan! 

” Entä jos laatisimme uuden elämänohjeen… yrittäisimme aina olla hiukan ystävällisempiä kuin on tarpeen. ”



🍬🍬🍬🍬