 |
| Thomas Taylor: Malamanteri, 2020, 289 s. |
Kirjailijasta ja kuvittajasta:
Thomas Taylor on brittiläinen kirjailija ja taiteilija.
Malamanteri- kirjan viimeinen sivu esittelee hänet merimiesten sukuun kuuluvana miehenä, joka on aina asunut meren rannalla.
Taylorista tuli kuvittaja ja hänen ensimmäinen tilauksensa oli englanninkielisen Harry Potter ja viisasten kivi-kirjan kansikuva. Myöhemmin Taylor alkoi kirjoittaa myös tarinoita ja hän on itsekin kuin luomansa hahmo; Fossiili-rouva, joka on innokas aarteenetsijä!
Lyhyt kuvaus kirjasta tai takakannen teksti:
Malamanteri aloittaa trilogian,jossa salaisuudet ja legendat huuhtoutuvat merenrantakylän rannoille. Siellä monet vannovat nähneensä mystisen kiehtovan merihirviö malamanterin...
Herbert Sitrus on Hotelli Nautiluksen löytötavarapisteen hoitaja. Kun Orvokki Parma ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät kiehtovalle arvoitusten polulle, joka ei väistä merihirviö malamanteria.
1. Ennakkoajatukset /odotukset kirjasta:
Tea: Kansikuva hiveli silmää joten se herätti heti kiinnostusta. Samaten tieto siitä, että kirjan kääntäjänä on Potterit ansiokkaasti suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Muutoin olin hiukan skeptinen jaksanko innostua Merihirviö-tarinasta. Tosin nyt on tuntunut juuri oikealta ajalta mennä omissa lukemisissa mukavuusalueiden ulkopuolelle.
Ida-Maria: Kuulin kirjasta ensimmäistä kertaa suomalaisen kirjatubekanava "Bibbidi Bobbidi Bookin" videosta kanavan toiselta vetäjältä Lauralta, jossa hän kehui kovasti Malamanteria. Kiinnostuin jo tuolloin kirjan ideasta ja Tean tavoin myös siitä, että kirjan on suomentanut Kapari-Jatta. Nevermoor on toinen Jaana Kapari-Jatan suomentama tuore nuortenkirjasarja, josta olen pitänyt kovasti ja Malamanteri muistutti sävyltään tuota sarjaa, vaikka on teemaltaan hyvin erilainen.
2. Kuvaile kirjaa kolmella sanalla:
Tea: mukaansatempaava, koukuttava, kiehtova.
Ida-Maria: tunnelmallinen, jännittävä, kekseliäs
3. Millainen lukukokemus oli?
Tea: Thomas Taylor on taitava tarinan punoja ja hän tuntee sen, mistä kirjoittaa: meren ja merenrantamiljöön! Merihirviö-tarina oli sidottu hienosti paikkakunnan historiaan ja taruihin, sekä niistä kirjoittamiseen. Se teki tarinasta erityisen mielenkiintoisen ja ahmittavan. Lisäplussana Taylorin oma kuvitus mm. lukujen alussa, sekä ne pikki-riikkiset kalanruotosöpöliinit erottamassa uutta asiaa lukujen sisällä.
Ida-Maria: Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se toimi sellaisena oikein hyvin, lukijana toimii onnistuneesti Jukka Pitkänen. Olen samaa mieltä siitä, että kirjan miljöö oli todella taitavasti rakennettu ja se olikin kirjan onnistuneimpia elementtejä. Tapahtumapaikat ja tunnelma olivat todella eläviä ja saivat lukijan itsekin haistamaan meren ja tuntemaan lämpimät ranskikset sormissaan talvi-iltana. Kirja oli yllättävänkin jännittävä, joissain kohdissa oli jopa kauhukertomuksen piirteitä. Nautin kirjan tarinasta, mutta se ei itselleni yltänyt aivan parhaimpien joukkoon.
4. Mitä mieltä kerrontatyylistä, henkilöhahmoista tai juonesta ?
Tea: Taylor osaa luoda juonikuvioita ja jännitteitä siten, että mielenkiinto säilyi aikuisellakin tasaisesti läpi kirjan. Henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja salaperäisiä. Tarinan seikkailijakaksikko, 12-vuotiaat Herbie ja Orvokki ovat ihastuttava parivaljakko, kuin suolaa ja sokeria.
Ida-Maria: Tarina oli ehdottoman mukaansatempaava! Alku oli todella vahva ja se kantoi pitkälle, mutta mielestäni lopun kaikki juonikuviot eivät olleet enää yhtä kiinnostavia mitä alun asetelmat ja ilmaan jätetyt kysymykset loivat. Hahmot olivat kuitenkin todella toimivia ja herttaisia, nimineen ja kummallisine harrastuksineen. Esim. päähenkilön ammatti hotelli Nautiluksen kadotettujen tavaroiden hoitajana oli mahtava idea juonenkin kannalta. Muinainen taru piti juonta hyvin kasassa ja se toi siihen kutkuttavuutta.
5. Mielenkiintoinen henkilö, asia, yksityiskohta, paikka tms.?
Tea: Aaveen kirja-apteekissa oleva Merenapina, joka kirjoittaa sinulle reseptin kirjaan, jota et ehkä halunnut tai olettanut saavasi, mutta jonka tarvitset.
Ida-Maria: Samaa mieltä, kirja-apteekki on aivan uskomattoman upea idea! Eikö sellaisia voisi olla todellisuudessakin?
6. Ruusuja:
Tea: Mielestäni kirjaan kuin kirjaan tulee erityinen lisämauste ja kiehtovuus, kun siihen saadaan elementiksi kirjoihin, kirjoittamiseen tai lukemiseen liittyvä juttu tarinan sisälle. Malamanterissa nämä elementit olivat mukana kaikki.
Ida-Maria: Taylorilla oli tarina kokonaisuudessaan koko ajan upeasti hallussa ja sai sen toimimaan täysin meriteemaisena todella hyvin! Kaikki pienet viittaukset tähän teemaan toivat aina hymyn huulille tarinaa kuunnellessa, näitä olivat esim. hotelli Nautilus (mm. Jules Vernen tarinoiden kapteeni Nemon alus), taistelulaivan hylky Leviatan (mytologinen vesihirviö), Lady Kraken (Kraken on myös mytologinen vesihirviö) ja eräs huone oli nimeltään Jules Verne-huone (kuuluisa tieteiskirjailija, joka kirjoitti mm. meritutkimusmatkoista).
7. Risuja:
Tea: Lady Kraken kameraluna, jolla hän katseli ulkomaailmaa kuin salaa jäi tarinan kannalta ohueksi. Mutta koska Malamanteri aloittaa sarjan, saattaa olla, että kyseisellä kapistuksella on paikkansa jatkon kannalta.
Ida-Maria: Samaa mieltä myös tässä, kameraluna kuulosti todella kiehtovalta laitteelta, mutta sen merkitys jäi oikeastaan vain tämän erään hahmon stalkkauslaitteeksi. Aika hämmentävää, että yhdellä kylän asukkaalla on mahdollisuus nähdä mitä ihmiset tekevät. Lisäksi kirjan loppussa muutamat loppuratkaisun seikat jäivät ohuiksi ja jotkin asiat eivät minusta selvinneet täysin. Toisaalta, kyseessä on sarjan aloitusosa.
8. Oliko kirjassa jokin sanoma?
Tea: Ei sinänsä, mutta tiettäväksi tuli miten tärkeää on perehtyä oman asuinpaikkansa historiaan ja taruihin.
Ida-Maria: Ei varsinaisesti. Päähenkilöiden orpous ja Herbertin tyytyväisyys siihen, että koko kylä otti hänen kasvattaakseen oli lohduttava ja kaunis teema ja voisi toimia yhtenä sanomana.
9. Lause, joka jäi mieleen:
Tea: "Kirjasto lainaa sinulle haluamasi kirjan, kun taas kirjakauppa myy sen maksua vastaan. Täällä kuitenkin kirja valitsee sinut. "
Ida-Maria: "'Ei vesirajassa voi olla tuntikausia kaikissa säätiloissa ilman, että tuntee outoja asioita tai kuulee outoja ääniä. Sumu varsinkin sekoittaa aisteja, saa lähellä olevat asiat näyttämään kaukaisilta ja kaukaiset niin lähellä olevilta että ne voivat melkein..." "...purra käden irti", sanon täydentäen lauseen hänen puolestaan.'"
10. Mihin kohtaan laitoit kirjan Helmet- lukuhaasteessa tai Porin kirjaston lukuhaasteeseen?
Tea: Laitoin Malamanterin Porin lukuhaasteeseen kohtaan 20 : Kirjassa on muinaisesine tai fossiili. Nimittäin Rouva Fossiili keräsi koproliittia eli fossiloitunutta dinosauruksen ulostetta ym. 💩
Ida-Maria: Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9: Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
11. Arvio asteikolla 1-5
Tea: 4½ /5
Ida-Maria: 3 / 5
Tea:
Niin ikään viime vuonna ilmestynyt sarjan kakkososa Gargantis jatkaa Herbertin ja Orvokin seikkailuja ja tutkimuksia mystisessä merenrantakaupungissa.
"Meri huuhtoo rantaan muinaisen, ihmeellistä valoa hehkuvan esineen, joka tuodaan Hotelli Vanhan Nautiluksen löytötavaratoimistoon. Pian yksi jos toinenkin kaupunkilainen havittelee löytöä itselleen. Samaan aikaan Aaverantaa riepottelee ennennäkemätön rajuilma, ja on syytä epäillä, ettei sen alkuperä ole tästä maailmasta.Onko legendaarinen Gargantis tulossa etsimään aarrettaan, ja sitä raukkaa, joka sen alunperin vei:"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti