Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

 Tea:

Aleksis Kivi (1834-1872)
Seitsemän veljestä
 2010 v.painos 

            
                  Seitsemän veljestä 1923 v.painos
                  Somistanut Akseli Gallen-Kallela (1865-1931)

" Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheinen ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. " 

Näin alkaa Aleksis Kiven, ensimmäisen suomenkielisen ammattikirjailijan pääteos Seitsemän veljestä. Lukioaikana teos uinui katseeni alla, mutta ei herännyt henkiin. Luetuksi en sitä saanut, enkä liioin Aapelin Pikku Pietarin pihaakaan. Kaikkea muuta luin kyllä paljon, mutta äidinkielen opettajien pakottamat klassikot jäivät suljettuihin kansiinsa. Joskus se vaan on niin, että hyväkin herkku hukkaantu, jos se tarjoillaan väärään aikaan. 

Helmikuun pakkasissa tuli oikea hetki nautiskella suomalaista kansallisjärkälettä. Ja nautiskella on tässä kohtaa juuri oikea verbi, sillä Aleksis Kiven kieli viehätti minua. Se on omintakeista ja mielenkiintoista. Ja etenkin, kun hän kirjoitti aikana, jona nykysuomen kieli vasta etsi muotoaan. Paikoitellen sanonnat tuntuivat outoudensa tähden tuoreilta, kuin uudissanoilta. Kuin olisi suuhun osunut maukas ja maistuva sattuma siitä sekametelisopasta, jossa suloisesti oli sekaisin Raamatun runollisuutta ja etelähämäläistä kansankieltä ja murretta. 

Erityisesti ihailen ilmaisuja : Aatamin frakki eli iho ja keittokonsti lauseessa "Rattailla näit arkun, suden- ja ketun-rautoja, padan ja padassa kaksi tammipöytyriä, kauhan, seitsemän lusikkaa ja muita keittokonstiin kuuluvia kappaleita. "
" Miksi et pysynyt tuolla vuortesi komeroissa...?"
" Mutta koivu kellastui, purppura-hameessaansa seisoi haapa..."
Niin kuvaavaa ja runollista ollakseen erämiehen kynästä, vai juuri siksikö  - ! 

Mehukasta oli myös huomata, että  taannoin sketsisarja Kummelien parilla hahmollaan käyttämä Älämölö-sana on sekin Seitsemästä veljeksestä! Samaten vanha vitsi: Niin, suodaanko minun kysyä: mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi? 

Seitsemään veljeksen tarinan oheen on ripoteltu lauluja ja runoja, mm. alakoulun musiikkitunneilla tutuksi tulleet  Seitsemän miehen voima sekä Makeasti oravainen. Runoista tunnetuin on Sydämeni laulu. (Tuonen lehto, öinen lehto! Siell on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. )

Kivi kuvailee tapahtumia ja tunnelmia dialogin muodossa ja kuin näytelmän tapaan. Liekö vaikutusta ollut silläkin, että hän mielellään luki Shakespearen näytelmiä. 
Juhani.   Ihminen on merenkulkija elämän myrskyisellä merellä. Niinhän mekin nyt purjehdimme armaista syntymänurkistamme pois, purjehdimme vankkurilaivallamme eksyttävien metsien halki Impivaaran jyrkkää saarta kohden. Ah!

Jokaisella veljeksellä vanhimmasta nuorimpaan Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero on tasaveroinen vaikkakin luonteensa mukainen ääni olemus. Juhani oli tuima ja tulinen, Tuomas vahva ja fyysinen. Aapo oli tarinankertoja ja myös veljesten useaan otteeseen kiittämä järjen ääni. Pitkin teosta olikin ripolteltu Aapon muistelemana enolta kuultuja kertomuksia. Simeoni oli uskonnollinen joskin ajoittain viinaan menevä, Timo taas kovapäinen. Lauri oli veljeksistä hiljaisin ja Eero nuorimpana nokkela ja sarkastinen. 

Kymmenen vuoden aikajanalle sijoittuvan tarinan alussa Juhani oli 25-vuotias ja nuorin Eero 17-vuotias. Elettiin 1800- luvun puoltaväliä, aikaa, jona lukutaito ei ollut maaseudun väestölle  itsestäänselvyys. Mutta koska naimisiin ei päässyt ilman rippikoulua ja rippikoulu vaati lukutaitoa, oli lukutaidon hankkiminen tärkeää. Koska kansanopetus oli kirkon tehtävänä ,veljekset päätyivät pakon sanelemina lukkarin oppiin aapisen ääreen. Hyvin lyhyeen jäi veljesten koulu. Lukkarin kurista ja omasta oppimattomuudestaan  suivaantuneina veljekset jättivät mokoman  A:n tavaamisen sikseen ja lähtivät kotiin. Ja, kun ovi oli säpissä, ei auttanut kuin rikkoa ikkuna ja luikkia siitä vapauteen...

Veljekset olivat perineet vanhemmiltaan Jukolan talon ja tilan, mutta poikien laiskuutta huusivat viljelemättömät pellot ja ruokkoamattomat nurkat. Kun eräänä yönä veljesten juopoteltua sauna paloi ja vielä lautamies Mäkeläkin siihen ilmaantui  muistuttamaan lukemaan oppimisen pakosta, päättivät veljekset jättää Jukolan ja paeta kaikkia pakkoja,  ihmisiä ja yhteiskuntaa Impivaaran korpeen.

Niin läksivät veljekset entisestä kodostansa, vaelsivat alakuloisina, äänettöminä pitkin vaikeasta, kivstä metsätietä. Taivas oli kirkas, ilma tyyni ja alasmäkeä länteen juoksi jo auringon pyörä. 

Jukolan talonsa veljekset vuokrasivat kymmeneksi vuodeksi nahkapeitturille ja rakensivat itselleen uuden asumuksen Impivaaraan. Eräänä jouluiltana syttyi tuleen myös uusi talo. Poikien ei siinä hädässä auttanut muu kuin juosta avojaloin pakkasen ajamina kohti Jukolaa. Sinne he asettuivat nahkapeitturin nurkkiin talveksi ja kevään koitettua palasivat Impivaaraan takaisin. Jälleen oli käärittävä hihat ja rakennettava uusi pirtti. 

Mutta tultuansa ylös töyrylle, laskivat he, Juhanin huudon mukaan, yht`aikaa taakkansa alas, ja putosi hirsi jyrinällä, että maa tömähti, ja kohahtaen vastasi korpi. Niin laajeni heidän niittunsa korven rannalta yhä kauemmas päivään päin, ja niin saivat he aineita rakettavia huoneita varten. 

Käänteentekeväksi veljesten elämässä osoittauti tapahtumasarja, joka alkoi eränkävijä Taula-Matin vierailulla. Hänen  kertomustensa innostamina veljet päättivät lähteä miehissä metsälle, mutta karhun kaadettuaan joutuivat samalla Viertolan isännän härkien piirittämäksi Hiidenkivelle. Muutaman päivän kivellä nälässä värjöteltyään veljet ampuivat kaikki kolmisenkymmentä härkää. 

Lopulta he myös päättivät suostua korvaamaan aiheuttamansa vahingon. He alkoivat viljellä maata ja maksoivat viljana härkien hinnan. Viljan, joka jäi yli tarpeen, he polttivat viinaksi ja siitäkös alkoi alamäki! Eero ja Simeoni palasivat rukiin myyntireissulta huonossa kunnossa, ryöstettyinä ja rahattomina. Simeoni näki humalapäissään näkyjä itsestään Lusifeeruksesta ja sen pelottamina veljekset päättivät lopettaa viinan polton ja aloittaa raittiin elämän ja tilansa laajentamisen. 
Tuomas.  Somasti sinä puhut ja oikein, ja minä suostun tahtoos. Veljet! Kuulkaamme häntä, sillä tämä asia on mahtava, se synnyttää elämämme uudestaan, kohottaa metsien reunalle aamun koin. Minä suostun!
Timo.  Niin minäkin.
Simeoni.   Jumala on kuullut meitä, ja elomme valkenee. Minä suostun Aapon ihanaan tuumaan. 
Eero.  Minä suostun myös sillä otammehan miehukkaan askeleen nyt. 

Pikkuhiljaa poikien ajatuksissa alkoi kasvaa myös halu oppia lukemaan. He lähettivät Eeron lukuoppiin ja palattuaan tämän oli määrä takoa aapiskukko veljiensä päähän. Ja näin todella tapahtui. Myös kovapäisimmät Timo ja Juhani oppivat sinnikkään harjoittelun tuloksena lukemisen jalon taidon. 

Ja, kun kymmenen vuoden vuokra-aika meni nahkapeitturilta umpeen, veljekset palasivat uusina miehinä Jukolaan. Sen kunniaksi he halusivat järjestää sovinnon juhlan ja kutsua sinne rauhan tekoon myös riitapukarinsa Toukolan pojat. Myös lukkarin kanssa veljet tahtoivat  selvittää välinsä, mutta sen verran oli heillä hampaankoloon jäänyt, että ilman pientä jäynää se ei tapahtuisi.
Juhani.  ... ja niin on välimme kuitti, varsinkin koska myönnän että olimme hänelle aika visapäitä oppilaita, joiden kovia kalloja vasten hänen kärsimyksensä rintarauta väkistenkin särkyi. 

Ilkikurisina veljekset päättivät laittaa lukkarin Raamattutietouden koetukselle: 
Juhani.  Mitä viisauteen koskee, niin tahdonpa juuri tällä hetkellä parastani koettaa, viskellen hänelle noin niinkuin leikin vuoksi pieniä kysymyksiä raamatun syvyydestä. Olenpa lukenut testamenttini kannesta kanteen ja ymmärtänyt sen myös, toivon minä. Mutta sanoppas, Eero, mitä häneltä kysyisin noin vilpittömällä tavalla.

Eero.   Kysyppäs millä keinolla viisi miestä ja kaksi kalaa ruokitiin viidellätuhannella leivällä. 

(En ole aikoihin nauranut kirjan äärellä ääneen, mutta tässä kohtaa osui niin makeasti huumorisuoneen, että olin tipahtaa tuolilta !)

Kirjan loppupuolella oli vielä kuvaukset veljien elämästä vaimoineen. Vain Simeon jäi ilman vaimoa ja hän eleli Juhanin ja tämän vaimon Männistön Venlan hoteissa.

On sanottu, että Seitsemässä veljeksessä on yhtymäkohtia Aleksis Kiven omaan elämään. Hän kasvoi Etelä-Hämeessä Nurmijärvellä, jossa tavallisen kansa arki, elämisen tapa ja tarinat tulivat tutuiksi.
Seitsemän veljestä on lohdullinen kasvutarina kohti aikuisuutta, vastuuta ja yhteiskuntakelpoisuutta. Vaikka veljekset orvoiksi jäätyään elivät kuin pellossa, valtoimenaan ja villeinä tapellen, heillä oli silti taitoa puhua ja päättää yhdessä asioista. Heillä oli herkkä omatunto ja äidin opit ja rukoukset syvällä sydämessä. Siitä oli hyvä ponnistaa kohti totista miehuutta. 

Kiitos Jumalalle, joka meitä johdatti, kiitos meille itsellemme, jotka tahdoimme ajoissa viisastua, kiitos äitillemme, joka lapsuutemme päivinä muistutteli meille Jumalan tahtoa ja lakia. Hänen lauseistansa painui aina yksi ja toinen sydämemme syvyyteen, josta varoittava ääni alati kuiskasi meitä korvaan, kuiskasi halki hurjimpain myrskyin, ja elomme alus ei vaipunutkaan haaksirikkoon. 

Lukukokemuksena Seitsemän veljestä oli huikea. Samalla, kun se kielen takia oli paikoitellen haastavaa luettavaa, hankalaakin, se samasta syystä myös kiehtoi. Kielen vastakohtaisuudet; lyyrinen kauneus ja ärripurrinen ronskius, eloisuus, miltei vimma ja lähes melankolinen hartaus kuvasivat hyvin tapahtumia, tunnelmia, maisemia niin luonnon kuin sielunkin osalta. 

Tässä postauksessa olevat kuvat ovat Akseli Gallen-Kallelan somistuksia v.1923 painoksesta. Kirja on wanha ja hellästi lehteiltävä. Siksi nautiskelin siitä vain kuvat, tosin lukemaan en olisi taipunut wanhojen kirjasimienkaan takia. Kiehtovia teoksessa olivat myös piirtäen koristellut isot alkukirjaimet kappaleiden välissä. 

Aikanaan v. 1870 Seitsemän veljeksen kertomus julkaistiin neljänä vihkosena. Suomen kielen ja kirjallisuuden professori, kirjallisuuskriitikko  August Ahlqvist lyttäsi ne juonettomana, rumana ja  lapsellisena. Hän jopa sanoi Kiven Seitsemän veljeksen olevan häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Se, että Ahlqvistilla oli paljon valtaa kirjallisuuspiireissä, vaikutti siihen, että vihkosten myynti keskeytettiin ja niiden painatus yhdeksi kirjaksi jäädytettiin kolmen vuoden ajaksi.  
Aikalaiskriitikon tyrmäävä ja jatkuva kritiikki musersi Kiven palasiin. Kirjallisuuden professori Yrjö Vaipio kertoo Aristoteleen kantapää- äänitteessä, että Ahlqvistin kritiikki Kiveä kohtaan oli jopa pakkomielteistä. Ahlqvist teilasi kaiken Kiven kynästä lähteneen tuotannon, myös Kullervo-näytelmän. Kiven kuoleman jälkeen hän julkaisi tästä pilkkarunon. 

Onneksi ajat muuttuivat ja väärinymmärretyn kansalliskirjailijamme asema ja arvo suomalaisessa kirjallisuudessa tunnistettiin. Seitsemästä veljeksestä on ansaitusti tullut yksi kulttuurimme kulmakivistä. 

Tammi kustansi Seven Brothers-version v.1970 jolloin kansalliskirjamme alkoi levitä myös kansainvälisesti.  60-70-luvuilla Seitsemää veljestä painettiin myös kätevinä taskukirjoina. Tänä päivänä Seitsemän veljestä on Suomen yksi myydyimmistä kaunokirjallisista teoksista ja sitä on käännetty lähes 40 kielelle. 

 

                             

4/ 5