Ida-Maria:
Vuosi alkoi hyvÀllÀ pinolla luettuja ja kuunneltuja kirjoja! Tammikuun lukupiirikirja Radio Popovin lisÀksi sain luettua joululahjaksi saamani Caraval-trilogian ja 16 osaa Titaanien sota-mangaa. Radio Popovista kirjoitettiinkin oma postaus ja sen pÀÀsee lukemaan tÀÀltÀ. Aivan ihana tarina tÀrkeÀstÀ aiheesta ja niin lÀmpimÀsti kirjoitettu, Anja Portin kyllÀ ansaitsi tÀllÀ kirjallaan Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon! Radio Popovissa yhdeksÀnvuotias Alfred elÀÀ kÀytÀnnössÀ yksinÀÀn Àidin kadottua ja isÀn ollessa jatkuvasti työmatkoilla, kunnes Alfred lÀhtee erÀÀnÀ yönÀ seuraamaan lehdenjakaa, joka on toimittanut Alfredille sanomalehtien vÀlissÀ villasukkia ja omenoita. Alkaa ihana ystÀvyys, jonka aikana Alfred saa lopulta kokea olevansa osana jotakin. Suosittelen Radio Popovia lÀmpimÀsti ja se toimii varmasti todella hyvin lapsille luettuna!
Valitettavasti lahjaksi saamani Caraval-trilogia ei taas ollut yhtÀ mielekÀs lukukokemus. PidÀn kyllÀ monenlaisesta fantasiakirjallisuudesta, mutta YA eli nuorten fantasia (ja yleisestikin nuortenkirjallisuus) on todella hitti tai huti kohdallani nykyÀÀn. Esim. KorpinkehÀt-trilogiasta pidin kyllÀ todella paljon, mutta englanninkielisessÀ kirjatubessa paljon hehkutettu Arc of Scythe-sarja ei taas kolahtanut minulle juurikaan. Luulen, ettÀ nÀistÀ kahdesta esimerkistÀ KorpinkehissÀ oltiin niin syvÀllÀ mukana sen maailmassa ja tarustossa ettÀ tarina pysyi koko ajan mielenkiintoisena. Arc of Scythen kohdalla ideat olivat kyllÀ hyviÀ, mutta hatarasti selitettyjÀ ja kliseinen draama oli liiaksi mukana. Lukukokemus riippuu niin kovasti siitÀ, miten tarina on kirjoitettu ja minkÀlaisiksi sen hahmot on luonnehdittu. Nuorten kirjoissa usein minulla on ongelmana niiden kliseisyys ja vauhdikkuus, jolloin loppuratkaisut ovat joko huteria tai liian nÀppÀrÀsti ratkaistuja. EhkÀ makuni on liiaksi fantasian tiiliskiviÀ lukiessani muokkautunut siihen, ettÀ tarinaa pohjustetaan satoja sivuja (tai useampia kirjoja) jolloin kaikki juonirakenteet on kasvaneet rauhassa, hahmokehitys on luontevampaa ja loppuratkaisut tyydyttÀvÀmpiÀ.
Caraval on Stephanie Garberin vuosina 2017-2019 ilmestynyt nuortenfantasiasarja kahdesta sisaruksesta ja heidÀn elÀmÀstÀÀn heidÀn jouduttua mukaan kuuluisan Legendin jÀrjestÀmÀÀn Caraval-peliin. Sarja alkaa, kun sisarukset saavat mahdollisuuden pÀÀstÀ pois pieneltÀ onnettomalta kotisaareltaan ja armottoman isÀnsÀ luota, sillÀ Scarlet saa kutsun Caravaliin. Caraval on maaginen peli tÀynnÀ ihmeitÀ ja taikuutta, ja jonka voittaja saa aina jonkin uskomattoman palkinnon. TÀllÀ kertaa voittaja saa LegendiltÀ yhden unelman. Ennen Caravaliin pÀÀsyÀ Scarletin sisko Tella kuitenkin ryöstetÀÀn ja kÀy ilmi, ettÀ tÀmÀnkertaisen Caraval-pelin voittaja on se, joka pystyy löytÀmÀÀn Tellan pelin syvyyksistÀ. Caravalissa ei koskaan tiedÀ, mikÀ on totta ja mikÀ on silmÀnlumetta, joten uusien vihjeiden löytÀmisessÀ pitÀÀ pystyÀ luottamaan itseensÀ.
Trilogia kasvaa tÀmÀn tarina kautta niin, ettÀ jokaisessa trilogian kirjassa ollaan sisÀllÀ erilaisessa Caraval-pelissÀ, kunnes mukana on myös Kohtaloita ja sisaruksien Àidin katoamiseen liittyvÀ mysteeri. Ideat kuulostavat kyllÀ hyvÀltÀ, mutta miksei sarja iskenyt? Trilogia on ehdottoman romanssipainotteinen kyllÀstymiseen asti ja kummallakin sisaruksella on monia sulhasehdokkaita lÀpi koko trilogian. Ja nimen omaan sulhasehdokkaita, sillÀ jokaisessa kirjassa jommalla kummalla tai molemmilla sisaruksilla on myös meneillÀÀn kummallisia pakkokihlauksia ja -avioliittoja. TÀllÀ ollaan saatu aikaan jatkuva draamailu tyttöjÀ paljon vanhempien miesten perÀÀn, joka ei sytytÀ ollenkaan. Kirjoissa juonikuviot on lisÀksi kirjoitettu vÀkinÀisen dramaattisiksi, jotka ovat myös todella ennalta-arvattavia. Tarina kuitenkin mielestÀni paranee kirja kirjalta, kun se kasvoi muullakin sisÀllöllÀ kuin sydÀnsuruilla. Kirjoissa vaihtelee myös kummasti tyttöjen naiivius ja yliseksuaalisuus, josta tulee kumma fiilis. Trilogia olisi ollut parempi, jos kaikkea juoniin liittyvÀÀ olisi rakennettu paremmin ja sille olisi annettu aikaa sisarusten lukemattomista suhdesekoiluista. Viimeinen osa Finale oli mielestÀni sarjan vahvin osa, jossa oli parhaimmat ideat tarinan kuljettamiseen. Valitettavasti myös ne oli toetutettu hieman liian kliseisesti ja muutamat loppuratkaisuun liittyvÀt pÀÀtökset ja tapahtumat olivat kÀteviÀ sattumia.
"En tarvitse kuolemattomuutta, sinÀ olet minun ikuisuuteni."
Caraval đŹ
Valenda đŹđŹ
Finale đŹđŹ
Sitten ahmin vielÀ tammikuussa Titaanien sota-mangan osat 15-31, jolloin pÀÀsin ajan tasalle suomeksi julkaistujen osien kanssa. TÀllÀ hetkellÀ sarjan animen viimeinen kausi on kÀynnissÀ ja uusi jakso ilmestyy joka sunnuntai. NÀiden osien lukuhetkellÀ tammikuussa anime oli pÀÀssyt jaksoissa mangan osaan 26 asti ja pohdin hetken, jatkanko lukemista jaksojen ohi vai odotanko ensin jaksojen julkaisemista. En kuitenkaan malttanut odottaa ja nyt yritÀn kuumeisesti löytÀÀ viimeisien kolmen osan suomennoksen aikataulua. Sarjan luoja Hajime Isayama on ilmoittanut sarjan pÀÀttyvÀn mangan osaan 34, joka on ilmestymÀssÀ huhtikuussa. NÀissÀ osissa tarina on jo niin pitkÀllÀ, ettÀ on hankalaa kuvailla sitÀ tarkasti antamatta juonipaljastuksia. EpÀmÀÀrÀisesti voisi sanoa, ettÀ suurin osa maailman salaisuuksista on paljastettu, mutta lopputulos on silti vielÀ tÀysin auki. Hahmoilla on ollut niiden luonteelle sopivia kehityskaaria, varsinkin Erenin hahmo on kokenut todella mielenkiintoisen kehityksen. Valtasuhteet ovat vaihdelleet ja kysymys "kuka on todellinen vihollinen?" on muovautunut sarjan aikana moneen otteeseen toimivasti. Muutama yksityiskohta itsellÀ kummittelee mielessÀ ja on monia teorioita lopputuloksesta, mutta kutkuttavasti lopputapahtumat ovat vielÀ vasta tulossa.
TÀmÀ upea, brutaali ja henkeÀsalpaava sarja on ollut kyllÀ aivan omanlaisensa luku- ja katselukokemus. Toivon kovasti, ettÀ loppu olisi pÀÀkolmikon haaveilun mukainen, mutta kuten pÀÀhenkilö Eren itse sanoi, painajaisilla ei ole onnellisia loppuja.
"HÀnelle tÀmÀ ei ole pelkkÀÀ taistelemista, hÀn osaa unelmoida!"
Titaanien sota osat 15-31 đŹđŹđŹđŹđŹ
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti