Helmikuun lukuprojekti: C.S. Lewis - Narnia-sarja

 

Tea: 

C.S.LEWIS:  NARNIA-SARJA  v.1950-1956

Kyllähän minä sitä vuosia yritin, muutamankin kerran, mutta ei se vaan lähtenyt lentoon. Narnian tarinoitten iso kokoomateos valahti käsistä joka kerta. Polly ja Digory jäivät minulta ullakolle, vihreä ja keltainen sormus taskun pohjalle. Tarinat sulivat ja valuivat pois ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan. 
Ehkä salkun kokoinen kirjajärkäle oli vain liian hankala lasten iltasatuhetkiin tai muutenkaan luettavaksi. Lopulta ostin Narnia-sarjan yksittäisinä kirjoina SPR:N Kontti-kirppikselltä hintaan 2€ kappale. Sain koko sarjan kerralla. Se oli silti vuosien ajan vain värikäs pikkupätkä kirjahyllyn reunassa, kuin iloinen koriste.

Kunnes nyt tuli aika korjata tämä lukuvika!  ( Vinkki: Lukuvika on loistava kirjallisuus- podcast, jossa Jenni Lindvall ja Essi Rötkönen paljastavat ja perkaavat mm. ne teokset, joita ei ole tullutkaan luettua). 
Minulle Narnian tarinat ja C.S: Lewisin tuotanto ylipäänsä on ollut pitkään lukuvikana, vaikka muutoin olenkin tutustunut C.S. Lewisin teksteihin ja hänen elämäänsä. Lukaisin  Narnioitten jälkeen myös Brian Sibleyn kirjasen Varjojen maa , jossa hän monista eri lähteistä ammentaen kertoo Lewisin ja tämän myöhemmällä iällä vaimoksi ottamansa Joy Davidsonin tarinan. Kirja oli mielenkiintoinen, koska se oli hyvin taustoitettu ja siinä oli paljon sitä pohdintaa, mitä Lewis ja Joy Davidson joutuivat käymään etsiessään arvojaan ja aatteitaan. 

C.S. Lewis (29.11.1889  Belfast - 22.11.1963 Oxford) 

Lapsuuden perheessään kirjojen ympäröimä Lewis luki huomattavan paljon, ei niinkään lasten kirjoja vaan seikkailukertomuksia. Myöhemmin eräs hänen opettajistaan sanoi: "Lewis on lukenut enemmän klassikoita kuin kukaan poika, jota koskaan olen opettanut."

Vaikutteita Lewis sai myös lastenhoitajaltaan, joka herätti hänen mielikuvituksensa tarinoillaan haltijoista ja entisaikojen jumalista. Mm. Beatrix Botterin kirjojen myötä Lewis haltioitui luontokuvauksista sekä ihmisten lailla elävistä eläimistä.  Hän innostui niistä niin, että hankki käsiinsä taidokkaiden piirtäjien eläinsarjakuvia. 

Lewis on kirjoittanut paljon, mm. läpimurtoteoksensa Paholaisen kirjeopisto mutta lastenkirjojen osalta Lewis kertoi haluavansa kirjoittaa nimenomaan sellaisia kirjoja, joita itse tykkäisi lukea. Niinpä puhuvat mytologiset hahmot  piirtyivät Narnia-tarinoittenkin sivuille.  Niissä on juuri ne ainekset, joita Lewis määrätietoisesti tutki ja ihasteli. Hänhän innostui myös  pohjoisesta mytologiasta ja muinaisnorjasta niin, että ahmi siitä kaiken käsiinsä saamansa kirjallisuuden.

Lewis ei luonut Narnian maailmaa kuten kirjailija yleensä eli suunnittelemalla etukäteen tarinaa ja sen kulkua.  Narnian tarinat saivat alkunsa Lewisin mielessä olevista vahvoista visuaalisista kuvista. Häntä ei jättänyt rauhaan hänelle jo 16-vuotiaana syntynyt mielikuva, jossa fauni kantaa sateenvarjoa ja paketteja lumisessa metsässä. Yhtä lailla mielikuvitusta ruokkivia oli kuvat suuresta leijonasta sekä kuningattaresta reessä. Nämä kuvat konkretisoituivat Narnian tarinoitten alkusysäykseksi. Mutta se otti aikaa, sillä ensimmäinen kirja Velho ja Leijona ilmestyi vasta v. 1950. 

1. Velho ja Leijona 
2. Prinssi Kaspian
3. Kaspianin matka maailman ääriin
4. Hopeinen tuoli
5. Hevonen ja poika
6. Taikurin sisarenpoika
7. Narnian viimeinen taistelu v. 1956 

Lewis ystävystyi  J.R.R.Tolkienin ( Hobbit ja Taru sormusten herrasta ) kanssa. Tolkien oli v. 1925 valittu Oxfordin yliopistoon kirjallisuuden professoriksi. Ystävykset jakoivat ajatuksia paitsi kirjallisuudesta myös kristinuskosta ja sen myyteistä. Lewis ja Tolkien tapasivat toisiaan säännöllisesti ja heidän välisensä lämmin ystävyys oli heille molemmille innoituksena myös kirjallisissa pyrkimyksissä. Tosin Tolkien ei Lewisin suureksi pettymykseksi vaikuttunut Narnian maailmasta.
- Ei se taida toimia, Tolkien sanoi. 
Lewis sai kaipaamansa rohkaisun ja vetoavun tarinansa jatkamiseen kirjoittavalta ystävältään Roger Greeniltä, joka oli myös jäsenenenä Lewisin ja Tolkienin Inklings- kirjallisuusryhmässä. 

Kriitikoiden keskuudessa Narnia-sarjan vastaanotto oli vaihtelevaa, mutta lukijat ottivat sen  hyvin vastaan. Aikalaisille kriitikoille oli hämmentävää miten vuosikaudet vanhana poikana elänyt professorismies ylipäänsä kirjoitti lapsille suunnatun fantasiatarinan...! 

Narnian tarinoissa hyvä ja paha mittelevät eikä taistelun tuoksinnasta vältytä niin lastenkirjoja kuin ovatkin. Valtakunnat taistelevat herruudesta, puhuvat eläimet ovat erityisasemassa ja taikuutta on kaikkialla. Meidän maailmastamme Narniaan pujahtaneet lapset ovat tarinoiden päähenkilöinä.  Narnian maailmassa on paljon mystisiä hahmoja, mm. kentaureja, fauneja, jättiläisiä, kääpiöitä. 

Narnia-sarjassa on vahvana kristillinen viitekehys. Suuri ja ihastuttava Aslan-leijona on Kristuksen symboli ja kautta sarjan juonen käänteissä on allegorisena kertomuksena Raamatun kertomukset luomisesta ja Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Minua tuo vertauskuvallisuus viehätti ja puhutteli suuresti. Lewisin loihtimissa Narnian luontokuvauksissa piirtyi mieleeni Edenin puutarha, ja omena mystisenä hedelmänä oli kuin suoraan Eevan haukkauksen jäljiltä. 

Lewis kirjoitti Narnian viimeistä tarinaa aikana, jona hänen ystävyytensä Joy Davidsoniin oli muuttunut syväksi rakkaudeksi ja samaan aikaan, kun Lewisin tunteet syvenivät, Joy Davidson sairasti vakavasti syöpää. Narnian viimeisessä taistelussa teemana on kuolema ja ylösnousemus. Päähenkilöt saapuvat paratiisin puutarhan porteille:

"Uskallammeko me? Olisiko tämä meille tarkoitettu?" 

 "Mutta heidän siinä seisoessaan kuului jostakin puutarhan muurien sisäpuolelta suuren torven soitto, ihmeellisen voimakas ja kaunis, portit lennähtivät auki..."

 

Ajatuksenani oli lukea Narniat hiljalleen kevään aikana, mutta Pottereiden liian hitaasta lukemisesta viisastuneena annoin lukuvimman viedä. Sarja yllätti minut positiivisesti, vaikkakin etukäteen meinasin jo rakennella vanhojen asenteiden puomeja lukuilon esteeksi: eihän fantasia ole minun genreni! Se ei ole sitä siitäkään huolimatta, että olen kokenut syvää hyvää Cornelia Funken Mustemaailman parissa.
 Mutta ehkä senkin anekdootin voin jo pikkuhiljaa kumota...
Asenteet alas ja annetaan tarinoiden yllättää!

Narnia-sarja  4/5