Muita tammikuun luettuja Tealta

 Tea: 

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva, 1945, 1991 , 54 s. 

Tartuin Muumit ja suuri tuhotulva- kirjaseen välipalakirjana odottaessani postista Antti Rönkän ja Petri Tammisen teosta Silloin tällöin onnellinen. 
Muumit ja suuri tuhotulva on Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja. Idea kirjaan syntyi talvisodan ahdistavina aikoina, jo v.1939, jolloin Janssonin maalaustyö oli seisahduksissa. Muumi- tarina jäi vuosien ajaksi kesken, mutta v. 1945 eräs Janssonin ystävä kannusti jatkamaan kirjan kirjoittamista ja kuvittamista. Suomeksi kirja ilmestyi vasta v. 1991. 

Muumit ja suuri tuhotulva- kirjassa tulvavesi on peittänyt maan. Muumipappa on kadonnut joten Muumimamma ja Muumipeikko lähtevät häntä etsimään. Seikkailujen lomassa  vilisevät monet myöhemmistä Muumi-kirjoista tutuiksi tulleet hahmot kuten Nipsu, hattivatit, Muurahaisleijona sekä hemuli. 
Jansson kirjoitti ja kuvitti yhteensä kolmetoista muumikirjaa, jotka luovat perustan muumimaailmalle. Viimeisin kirja on valokuvakirja Outo vieras muumitalossa v.1980. Siinä on Tove Janssonit lyhyitä  runomuotoisia tekstejä sekä veljensä Per Olav Janssonin ottamia valokuvia.  
3/5

 

Luin E-kirjana vastikään edesmenneen Sinikka Nopolan ( k.13.1.2021) ja Tiina Nopolan v. 2018 julkaistun kirjan Siskossyndrooma, 60-luku kasvatti meidät. 208 s. Kirja on kollaasimainen kuvaus yhteisistä, mutta silti erilaisista lapsuuden ja kasvamisen muistoista. Kirjassa on paljon kuvia, piirustuksia, yksityiskohtia sekä roppakaupalla hyvää mieltä ja Nopoloille ominaista hersyvää huumoria. 
3/5

Ja kuinka ollakaan: sain kuin sainkin Potter-sarjan kahlattua päätökseen! Tosin Kuoleman varjelusten kohdalla kyse ei ollut enää kahlaamisesta vaan kirjan ahmimisesta. Kirja imaisi mukaansa ihan eri tavalla kuin sarjan aiemmat osat, joissa koin ongelmalliseksi paikoin hyvinkin hitaat valmistelut kirjojen loppusivuilla odottavien päätösrymistelyjen varalle. 
J.K.Rowling on rakentanut maailmansa taitavasti enkä ihmettele fanien tarvetta palata kirjoihin yhä uudestaan ja uudestaan. Uutta löydettävää ja merkityksiä putkahtelee varmasti useimmillakin lukukerroilla.  4/5 

Luin E-kirjana yhden menestyneimmistä romaaneista Yhdysvalloissa. Se on 70- vuotiaan Delia Owensin esikoisteos Suon villi laulu, 2020, 416 s. 
Kirja ansaitsee kaiken hypetyksen, mitä se on osakseen saanut, sillä upeiden luontokuvausten lisäksi tarina on vahva, kaunis ja pysäyttävä.

Nuori Kya jää perheensä hylkäämäksi. Pelosta ja yksinäisyydestä tulee hänelle jo toinen koti joten luottamusta hän joutuu puntaroimaan läpi elämän. Ympärillä on vain toisten halveksima marskimaa. suo joka asujalleen tarjoaa kuitenkin sitä, mitä ihmiset eivät. Suo tarjoaa myös sulkapojan...

Koska tarina itsestään on jo niin vahva, se ei mielestäni olisi tarvinnut enää lopun yllätystä. Se oli mielestäni tarinaan nähden myös liian epäuskottava.  4½ /5

Eräässä kirjavlogissa ylistettiin Hanna Haurun v. 2017 Finlandia-ehdokkaana ollutta pienoisromaania Jääkansi. Otin kirjan oitis lukuun E-kirjaversiona ja luin sen yhdeltä istumalta. 

Tarina sijoittuu 1950-luvun taitteeseen kertoen köyhästä ja rakkaudettomasta tytöstä, jonka elämässä kurjuus on syvään syövytettyä. Tarina on karu, raadollinen, suorastaan inhorealistinen. 
Jääkansi viiltää pintaansa luistimen terällä suoraa railoa ilman minkäänlaisia pehmeitä koukeroita tai pyörähdyksiä. 

Ainuttakaan auringon läikkää tai mielen lepohetkeä se ei suo. Tekstin napakkuus ja paikoin ansiokas kuvallisuus ei lämmennyt valoksi asti. 2/5

Antti Rönkä&Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen.

Tästä tulossa oma postauksensa :) 

5/5

Anja Portin: Radio Popov

Tämä oli Lukulakussa tammikuun lukupiirikirja. Siitä tulossa oma postauksensa.