Granta on kahdesti vuodessa ilmestyvä kirjallisuuden aikakauskirja, jossa julkaistaan lyhyitä tekstejä, novelleja, runoja, esseitä ja raportaaseja sekä kotimaisilta että ulkolaisilta kirjailijoilta.
Grantan kerrotaan perustetun Cambridgen yliopiston opiskelijoiden toimesta jo v. 1889. Silloin siinä julkaistiin monien aikanaan tuntemattomien, mutta myöhemmin kuuluisiksi nousseiden kirjailijoiden tekstejä, mm. Nalle Puhin luoja A.A. Milne kuuluu tähän joukkoon, sekä monelle meille jo tutuiksi tulleet Ian McEwan, Doris Lessing, Margaret Atwood, Milan Kundera sekä kolumbialainen Nobel-kirjailija Sadan vuoden yksinäisyyden kirjoittaja Gabriel Carcia Marquez. Mielenkiintoisia nimiä!
Granta kertoo tarjoavansa lukijoilleen yllättäviä lukuelämyksiä ja se uskoo tarinan ylivertaiseen kykyyn kuvata, valaista ja tehdä todeksi.
Kyllä, kyllä - näin se varmasti on! Tarinoiden kautta on monenlaista elämän viisautta jaettu koko ihmiselämän ajan, ja nyt kun tätä Runebergin päivänä kirjoitan, en voi olla mainitsematta, että aikanaan Johan Ludvig Runeberg loi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomen kansalle identiteettiä. Se ei ole vähän se!
Ja sanotaan, että tarinoiden tarve on korostunut etenkin silloin, kun elämänolot ovat raskaat. Tarinoiden kautta voi lähestyä sitä, johon muutoin ei löydy ilmaisua tai sanoja. Ihmiset itkevät omia surujaan ja kohtaloaan lukemiensa tai kuulemiensa tarinoiden kautta, saavat kosketuspintaa ja kaikupohjaa, lohdutustakin. Myös lapsille luetaan satuina niitä kertomuksia, jotka sanoittavat vaikeita asioita; kuolemaa, avioeroa, sairautta jne.
Ennen wanhaan keräännyttiin leirinuotin ääreen kuulemaan kussa kuu kulkee, tai hämärän hyssyn aikaan kuunneltiin radiosta kuunnelmia, tai ääneen luettuja kertomuksia. Ja iltasadut elävät yhä.
Suomen Grantan sisällöstä puolet on ulkomaisia ja puolet kotimaisia kirjailijoita, noin pääpiirteissään. Suomen Grantaa ei ole vielä kovin kauan ilmestynyt, vasta vuodesta 2013, mutta hienoa, että se saatiin lukunautinnoksi meillekin.
Granta 1 2013 aiheena Ruoka
Granta 2 aiheena Outo
Granta 3 aiheena Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
Grnata 4 aiheena Seksi
Granta 5 aiheena Venäjä
Granta 6 aiheena Raha
Granta 7 aiheena Koti
Suomen Grantan päätoimittaja on Aleksi Pöyry.
Koti-aiheiseen Grantaan on otettu tekstejä mm. Antti Tuomaiselta, jonka viimeisimmät teokset ovat Mies joka kuoli sekä Kaivos , runoilija, nuortenkirjailija Vilja-Tuulia Huotariselta, sekä Kissani Jugoslavia, ja Tiranan sydän kirjoittajalta Pajtim Statovcilta, Kauko Röyhkältä sekä Anthony Doerrilta, joka on kirjoittanut mm.teokset Kaikki se valo jota emme näe, sekä Davidin uni.
Granta 7 aiheena Koti, kysyy mitä koti merkitsee meille. Tai se, että sitä ei ole tai että, jos siitä täytyy paeta.
" Koti on paikka, josta astumme joka päivä ulos maailmaan ja johon voimme päivän päätteeksi aina palata. Voimme sulkea maailman hetkeksi kotioven taakse. Vaikka sitä ei arjessa ajattelisi, kodin olemassaolo luo turvallisuudentunnetta. " kirjoittaa päätoimitaja Aleksi Pöyry Grantan 7 pääkirjoituksessa.
Grantan kotia käsittelevän numeron ilmestymisen aikaan etsitään ratkaisuja Euroopassa tsunamin tavoin hyökyvään pakolaiskriisiin, ja vääjäämättä osa Grantan koti-aiheista peilaa tätä tosiasiaa. Esim. Nura Farah, joka 13-vuotiaana muutti Somaliasta Suomeen kertoo yhden näkökulman muukalaisuuteen Suomessa.
Tässä poimintoja :
¤ Antti Tuomainen Ihmisten kaupunki-otsikolla:
" Vielä tänä päivänä joskus unen ja valveen rajamailla, tunnen edelleen hänen lämpönsä , hänen päänsä tuoksun, hunajan ja villan lempeän yhdistelmän ja hamuan kädelläni jotakin, jota silittää ja suojella. Jonka vuoksi elää. "
ja
"Aloin etsiä tarkoitusta, en elämän- vaan kuolemantarkoitusta. "
¤ Rattawut Lapcharoensap otsikolla Kapteeni:
"Mutta olin oppinut jo kauan sitten, että jotkin asiat kannatti jättää sanomatta ja että oli jotenkin tärkeää pitään ne omana tietonaan , se oli jonkinlainen tärkeä rakkauden muoto. "
¤ Erityisen ilahtunut olin Pia Ingströmin tekstistä " Koti mielessä " , jossa hän kertoo vanhan ihmisen I:n tarinan.
" Kuka minä sitten edes olisin ilman kotiani ja näitä kaikkia tavaroitani? I parahti, ja siihen en pitkään aikaan keksinytkään mitään sanomista. "
" Päättelin, että nämä asiat olivat I:lle tavattoman merkityksellisiä, koska ne olivat suojakerros sen tilan ympärillä, joka oli hänelle itselleenkin ilmeisesti tuntematon oma minä. Tai eihän se tuntematon ollut, tietenkään. Se vain oli arka ja suojaton kaipuun paikka."
¤ Kabulissa syntynyt Fatimo Bhutto kiteyttää tärkeimmän loppulauseeseensa kirjoituksessaan Ajatuksia pakolaiskriisistä:
" Kun maailma on näin pieni, miten kukaan voi sulkea ovensa?"
¤ Vilja-Tuulia Huotarinen on kirjoittanut proosarunotyyliin otsikolla Huonon omantunnon asioita:
" Lapsuudesta lähdetään joka kerta uudestaan niin kuin kirkosta. Ei ole enää pyydettävä, kiitettävää ja kävellään ulos. Aurinko alkaa lämmittää. "
¤ Mathias Rosenlund, suomenruotsalainen kirjailija kirjoituksessaan Hometta, lokaa ja pölyä:
"Tyttäreni ottaa pehmokaninsa ja laskee sen tyynynsä vierelle, ja poikani lähettää illan viimeisen viestin WhatsAppiin. Minä sanon hyvää yötä ja suljen oveni lasten jälkeen, ja toivo kiinnittyy heihin, aivan kuten suuri rakkauskin. "
¤ Ja ihana, ihana Anhony Doerr, upean Valo, jota emme näe- kirjoittajan lause otsikon Toivo on höyhenpukuinen alta:
" Joko viimein ollaan niin pitkällä, että matkaa ei tarvitse jatkaa?"
Osa Grantan teksteistä on fiktiivisiä, osa omakohtaisia, osa varmasti kumpaakin.
Kauko Röyhkän tekstiä lukiessa mietin miten tärkeä rooli lapsuuden kodilla on pitkin elämän matkaa. Kotoa paitsi lähdetään, sinne myös palataan, käymäseltään, katsomaan juuriaan, kysymään kuulumisia, sekä elämän antajien, isän ja äidin, ehkä omaansakin kysellen.
Tätä kirjoittaessani on tullut puhelimeeni viesti Esikoiseltani. Hän on päässyt turvallisesti omaan kotiin. Hymyilen ja kiitän. Minä tiedän mitä on junaraide 2 - se sekä tuo lapseni, että vie taas pois. Kodista kotiin, omaan ja lapsuuden.
* Tea *
