Clare Mackintosh:
Annoin sinun mennä, 2017, s. 416


" Heti kun avaan oven, tiedän täsmälleen, mitä on tekeillä." 


Jouduin hetken odottamaan kirjastosta varaamaani brittikirjailija Mackintoshin esikoista  Annoin sinun mennä. Kirja on monilla tahoilla huomattu ja kehuttu, suorastaan ylistetty. Sen sanotaan olevan yksi psykologisen trillerin mestariteoksista. Eikä syyttä.

Kun haen kirjaani, kirjastovirkailija puhkeaa kehumaan sitä, ja odotukseni nousevat pilviin. Satakirjaston sivuilta näen, että kirjaan on kymmenittäin varauksia. Sitä joutuu siis odottamaan, mutta odotus palkitaan kyllä!
 Kirja on nerokkaasti rakennettu teos, jota on vaikea laskea käsistään. Ahmin sitä illalla viimeksi ja aamulla ensimmäiseksi.

Clare Mackintosh tietää mistä kirjoittaa, sillä hän on työskennellyt poliisissa sekä rikostutkijana että järjestyspoliisina. Hän kertoo saaneensa kirjaansa kipinän samankaltaisesta rikostapauksesta, joka aikanaan kovasti puhututti ja häntä poliisina kosketti. Tapauksen jälkimainingit eivät jättäneet häntä rauhaan. Monet kysymykset ja motiivit  askarruttivat mieltä, ne vaativat saada vastauksia. Teos Annoin sinun mennä syntyi näistä pohdinnoista.

Kirja alkaa siitä, kun äiti ja poika ovat kävellen lähestymässä kotiaan. Äiti päästää hetkeksi irti pojan kädesta ja silloin kuin tyhjästä singahtaa auto, jonka tuulilasia vasten poika kuolee.  Auto ei pysähdy, se ei jarruta, se jatkaa matkaansa, eikä palaa.

Poikansa menettänyt nainen, Jenna Grey pakenee suruaan pieneen kylään. Hän vuokraa mökkipahasen ja päättää unohtaa. Mutta painajaiset ovat uskollisia kuin koira, ne eivät jätä. Ne ovat läsnä kaiken aikaa. Menneisyys on kuin haamu, joka ilkkuu unissa ja valveilla.

Rikoskomisario Ray Stevens alkaa tutkia tapausta, vaikka johtolangat ovat olemattomat. Tutkinnan ohessa hän kipuilee työn ja kodin vaatimusten paineessa. Hän joutuu kasvotuksin sen kanssa, mikä elämässä on tärkeää, eikä asiaa helpota yhtään työpaikan nuori ja mutkaton kollega.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Kertojaäänet vuorottelevat, ja ne ovat tasapainossa siten, että mielenkiinto pysyy yllä.


”Annoin sinun mennä on juonenkuljetuksen mestarinäyte, ja siinä on mieletön käänne. En voinut laskea kirjaa käsistäni. On vaikea uskoa, että Annoin sinun mennä on esikoisromaani. Tempo, juoni ja käänteet nostavat sen huipputrillerien sarjaan.”
– Jojo Moyes, kirjailija




⭐⭐⭐⭐⭐


Tea