Valtaistuinpeli - George R.R.Martin

Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu #1) - George R.R. Martin
Ilmestynyt: 1996
Luettu: 28.helmikuuta.2017
Sivuja: 725
⭐⭐⭐⭐⭐

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6: "Kirjassa on monta kertojaa"

" 'Voi, herttainen kesän lapseni,' vanha Nan sanoi hiljaisella äänellä, 'mitä sinä tiedät pelosta? Pelko kuuluu talveen, pikku lordi, kun lunta sataa sadan jalan syvyydeltä ja jäätuuli puhaltaa ulvoen pohjoisesta. Pelko kuuluu pitkään yöhön, kun aurinko piilottaa kasvonsa vuosiksi kerrallaan, ja pikkulapset syntyvät, elävät ja kuolevat pimeyden vallitessa hurjasusien tullessa luiseviksi ja nälkäisiksi, ja valkoisten kulkijoiden suunnatessaan kulkunsa metsän läpi.' 


"Game of Thrones" nousi vuonna 2011 räjähdysmäisesti kaikkien tietoisuuteen HBO:n loistokkaan televisiosarjan myötä. Sarja on haalinut lukuisia palkintoja sekä saanut laajan ja vahvan fanikunnan ympärilleen, mutta jo vuonna 1996 ilmestynyt samanniminen kirja on sitäkin upeampi. Valtaistuinpeli aloittaa mahtipontisen, raa'an, erinomaisesti rakennetun ja huikean hahmosuunnittelun omaavan fantasiakirjasarjan Tulen ja jään laulu, jonka Martin on suunnitellut seitsemän osan pituiseksi. Sarjasta on nyt ilmestynyt ja suomennettu viisi osaa, joista kolmas ja viides osa ilmestyi kahtena niteenä.

Kirjan takakannesta: Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Luin Valtaistuinpelin nyt toiseen kertaan, mutta muistan ensimmäisen lukukertani hyvin. Se oli nimittäin samana kesänä kuin Game of Thronesin ensimmäinen kausi ilmestyi DVD:nä ja
kirjan tarina vei minut täysin mukanaan! Kannoin mieheni joululahjaksi saamaa valtavaa sidottua painosta mukanani kesätöihini, jonka ruokatauoilla ahmin Westerosin ja Essoksen mantereiden tapahtumia enemmän kuin eväitäni.

Ensimmäinen lukukerta oli myös todella raskas, hahmoja on monia kymmeniä ja muutamalla jopa sama nimi. Kirjan takaa löytyy paksu nideosio suvuista ja henkilöistä, joka on avuksi hahmojen ymmärtämisessä. Myös fantasiamaailman vuodenajat hämäsivät minua alussa, sillä Westerosissa talvet ja kesät voivat kestää vuosikausia. Tämä sekoitti minua tarinan alussa, kun yritin päätellä eri hahmojen ikiä.

Tulen ja jään laulu-sarja kertoo Westerosin sukujen valtataistelusta hallitsijan paikasta Rautavaltaistuimella. Se on julmien juonittelujen, selkäänpuukotusten, sotien, liittojen, selviytymiskamppailujen ja muinaisten voimien areena. Sankarit ja kunnialliset ritarit ovat jääneet laulujen ja legendojen sumuun ahneiden ja itsekkäiden mahtisukujen edustajien toteuttaessa omia suunnitelmiaan. Puhumattakaan kesän päättymisestä, josta jää vain muisto talven alkaessa ja pitkän yön lähestyessä.


Valtaistuinpelin tapahtumien alussa pitkä kesä on päättymässä. Valtaistuimella on uusi kuningas, Baratheonin suvun Robert, joka on vailla uutta neuvonantajaa. Kuningas matkustaa etelän lämmöstä ja ylellisyydestä hovinsa kanssa karuun pohjoiseen, Starkin suvun hallitsemaan Talvivaaraan. Siellä Robert tapaa vanhan ystävänsä Eddardin ja tarjoaa tälle kuninkaan Kouran virkaa, joka on valtakunnan vaikutusvaltaisin asema. Viran edellinen haltija kuoli mystisesti ja Starkin suku joutuu keskelle sukujen ahnasta valtakamppailua ja poliittista juonittelua.
Samaan aikaan edellisen kuninkaan, Aerys II Targaryenin, viimeiset elossaolevat perilliset Viserys ja Daenerys ovat maanpaossa meren takana. Viseryksellä on suuret suunnitelmat Kuninkaansatamaan paluuseen periäkseen hänelle kuuluvan valtaistumen. Lisäksi Talvivaaraakin pohjoisemmassa sijaitsevan Muurin Yövartiosto on tehnyt huolestuttavia löytöjä muurintakaisilta partiomatkoiltaan...

Martinin kirjoitustyyli on monimutkaisesta ja laajasta juonesta huolimatta helppoa ja nautinnollista luettavaa. Tarina etenee vääjäämättä eteenpäin ja sen juonenkäänteet pitävät otteessaan läpi kirjan kaikki 725 sivua. Kirja on täynnä upeita lainauksia, hahmosuunnittelu on erinomaista ja hahmojen välinen vuoropuhelu nokkelaa. Martin osaa ilmaista niin naivin pikkutytön kuin ronskin puolikasvuisen miehenkin ajatusmaailmaa uskottavalla ja mahtavalla tavalla.

Juonella on monta kertojaa, joka on itselleni mieluisin kerronnan tapa. Mielestäni se auttaa näin laajalle levinneessä tarinassa ymmärrystä monista tapahtumista. Hahmot tulevat myös parhaiten esiin, kun kertojana ovat itse tapahtumia kokevat henkilöt. Laitoin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Kirjassa on monta kertojaa". Tässä kirjassa kertojia on 8 ja kirjasarjan edetessä kertojien määrä kohoaa jopa yli kolmeenkymmeneen. Kolmekymmentä kertojaa voi kuulostaa todella monimutkaiselta, mutta kertojia ei ole yhdessä kirjassa yhtäaikaa noin suurta määrää ja muutamilla hahmoilla on vain pari kappaletta vastuullaan.

Jos monimutkaisuus ei pelota sinua, suosittelen ehdottomasti Martinin eeppistä fantasiasarjaa ! Sitä on muodostunut lempikirjasarjani heti Harry Potterin jälkeen. Valtaistuinpeli avasi minulle oven aikuisten fantasiaan ja tulen olemaan Martinille siitä ikuisesti kiitollinen.

*Ida-Maria*


"Veljelläni on miekkansa, kuningas Robertilla sotavasaransa ja minulla aivoni...ja aivot tarvitsevat kirjoja kuten miekat hiomakiviä, jos niiden on tarkoitus pysyä terävinä." Tyrion napautti kirjan nahkakansia. "Sen takia minä luen niin paljon, Jon Nietos."