Tean vuoden 2020 luettujen parhaimmistoa

Tea: 

En muista onko mikään kirja  koskaan koskettanut minua niin kuin tämän vuoden ensimmäiseni eli Leijapojasta ja Tuhat loistavaa aurinkoa- kirjasta tutun afganistalais-amerikkalaisen Khaled Hosseinin kirja Meren rukous. Kirja on riipaiseva, mutta runollinen kuvaus Välimeren pakolaistilanteesta. Siitä, millaista on jättää taakseen kaikki, kaikki!
Tässä Dan Williamsin taidokkaasti kuvittamassa kirjassa isä puhelee uneen vaipuvalle pojalleen rannalla, jonka kuu valaisee.  He odottavat aamunkoittoa. He odottavat laivaa saapuvaksi. Isä kertoo lapsuutensa pitkistä kesistä, talosta Syyriassa , oliivipuiden kahinasta tuulessa, ajasta jolloin kaikki oli vielä hyvin. Hän kertoi  Homsin eloisasta kaupungista, ennen kuin taivas alkoi syöstä pommeja ja pelkoa, ja heidän täytyi lähteä pakoon. . Kun aurinko nousee, isä ja lapsi astuvat laivaan ja lähtevät vaaralliselle matkalle. He lähtevät etsimään uutta kotia, uutta maata, uutta mahdollisuutta. He lähtevät etsimään toivoa.

" Alkusysäyksen tälle teokselle antoi kolmivuotias syyrialainen pakolasipoika Alan Kurdi, joka hukkui Välimereen yrittäessään päästä Eurooppaan turvaan syyskuussa 2015. Alanin kuoleman jälkeisenä vuonna  4176 muuta pakolaista  menehtyi tai katosi vastaavilla merimatkoilla. " 

Meren rukous- kirja on omistettu niille tuhansille pakolaisille, jotka kuolivat  merellä paetessaan sotaa ja vainoa. Kirjailija Khaled Hosseini lahjoittaa kirjansa tekijänpalkkiot YK:n pakolaisjärjestölle tukeakseen pakolaisten hyväksi tehtävää työtä.

Tämä kirja ei jätä minua rauhaan. Luen sitä lukemastani päästyäni. Luen itsekseni, luen ääneen tyttärilleni ja joka kerta lukiessani pienen pojan silmäripsistä, jotka ovat kuin kaunokirjoitusta, ääneni murtuu kuin ehtoollisleipä. Ehkä jonain päivänä pystyn lukemaan tämän vaikuttavan teoksen myös pojalleni. Hänelle, jonka edessä elämä on vielä avoimena, todellista luonnettaan paljastamatta.


" Kasvavan kuun valossa katson kasvojasi, poikani, silmäripsiäsi, jotka ovat kuin kaunokirjoitusta, nyt sulkeutuneena uneen. Minä sanon sinulle: - Ota kädestäni, mitään pahaa ei tapahtu. "





Toinen tämän vuoden lukuhelmi oli Meiju Niskalan esikoisteos Sata kirjettä kuolleelle äidille. 

Sata kirjettä kuolleelle äidille on pakahduttava kertomus surusta, luopumisesta, toivosta ja elämästä, joka äidin mentyä on peruuttamattomasti toinen.
Meiju Niskala toimi vuosia muistisairaan äitinsä hoitajana, tulkkina, äänenä, puolestapuhujana. Kirja on niin rehellinen, että se pukee vaatteet keisarin päälle, eikä lukijalla ole tarvetta epäillä silmiään, ei sisintään. Kirjaa kertoo asiat niin kuin ne ovat. Niin kuin ne kaikessa paljaudessaan ovat, niin äidin kuin tyttären kohdalla.

" Sinä olit ensimmäinen asia, joka minulle tapahtui, mutta et viimeinen. " 

Luin kirjan vimman vallassa. Enkä pelkästään lukenut vaan minä imin sen lause lauseelta itseeni, ja lukiessani merkitsin muistiin, jotta en unohtaisi. Kirja on edelleen täynnä muistilappuja. Ne ovat kuin arpia, joiden rosoon haluan palata, niitä sivellä, niiden viisauteen hetkeksi jäädä. Jotta en unoha. Jotta muistan.

Tämän vuoden yllättäjä oli myös Inka Nousiaisen Mustarastas.  Kirja perustuu paitsi  kirjailijan ja veljensä menettäneen näyttelijä Eeva Soivion keskusteluihin myös Soivion monologinäytelmään Mustarastas, kadonnut veli, joka sai kantaesityksensä KOM-teatterissa 2017.

" On elokuu 1989. 17-vuotias Juha lähtee laivalle ja katoaa matkalla jäljettömiin. Tragedia muuttaa koko perheen elämän. " 

Inka Nousiaisen kirjassa jo aikuiseksi varttunut pikkusisko Eeva  palaa muistelemaan menneitä ja miettimään mitä oikein tapahtui, kun pikkuveli lähti laivalle eikä koskaan palannut. Ja mitä hänessä on tapahtunut kaiken kaipuun keskellä.

Kirja on kaunis kuin kristalli. Se on hauras ja vahva yhtäaikaa. Lauseet ovat poltinmerkkejä. Ne jäävät mieleen.

" Äidit seisovat rannoilla sinisissä takeissa, valmiina ottamaan vastaan sen, mikä ikinä takaisin tulisi. Siskojen tehtävä on muistaa niin tarkasti kuin mahdollista ."

Nappasin kirjastosta myös Anne-Maria Latikan Tuulensuoja ja muita novelleja- kirjan. Kirja sopisi kuin nakutettu Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu.

Anne-maria Latikka on Helsingissä asuva psykologian maisteri , kirjallisuuden tutkija ja kustannustoimittaja. Tuulensuoja ja muita novelleja on hänen esikoisteoksensa.
Novelleja on nimikko-novellin lisäksi kahdeksan.
Ihastuin novelleissa ennen kaikkea tuoreeseen ja klisee-vapaaseen  ilmaisuun:
" Ja toisen ihmisen tavoitti usein vain hetken. Ja silloin avasi oven toiseen tilaan, astui Armstongin askeleen uudella maaperällä."

" Soila täytti Aaron mukin, muisti: ei maitoa, ei sokeria. Pienet eleet kutoivat yhteen yhdeksän yhteistä vuotta. Kuin munankuoret ne ptivät suhteen, jonka sisus oli surusta pehmennyt ja valahtamassa rajoistaan pois, kasassa. Vaikka toista ei tuntenutkaan kuten ennen, tunsi kuitenkin paljon. Ei sokeria, ei maitoa. " 

Kristian Hannahin Satakieli on myös täyden viiden tähden kirja. Se tarkastelee toista maailmansotaa sen harvemmin kuvatulta kulmalta eli siitä, kun natsit miehittävät  Ranskan maata. Mitä tarkoittaa se, kun saksalaiset upseerit astelevat siviilikoteihin kuin omiinsa? Kun he asettuvat ruokapöytiin ja raiskaavat itsensä uppo-outojen perheiden viattomaan arkeen; naisten ja lasten, joissa perheenpää on sodassa saksalaisia vastaan!
Elämä natsien valtaamassa Rankassa on kovaa ja kivulloista. Viannen mies on rintamalla ja henkensä ja perheensä pitimiksi hän on valmis mihin tahansa, jopa yhteistyöhön miehittäjien kanssa. Samaan aikaan Viannen kapinallinen pikkusisko Isabelle liittyy vastarintaliikkeeseen...
Satakieli on mukaansa tempaava, vahva ja kauniisti kirjoitettu kertomus, jonka 568 sivua pitävät otteessaan loppuun asti.

Tänä vuonna olen lukenut ennätyksellisen paljon ja laajalti. Olen uskaltanut tarttua myös sarjakuva-albumeihin. Erityisesti v. 2019 ilmestynyt  albumi Anne Frankin päiväkirja oli aiheen rankkuudesta huolimatta hyvä lukukokemus.
Aikuisiällä olin miltei jo unohtanut sarjakuvagenren, se on ollut olemassa mielessäni vain Aku Ankan, Tintin ja Asterixin muodossa. On hienoa, että nykyisin sarjakuvaa tehdää hyvin monelaisista aiheista, mm. kulttuurielämästä, esim. taiteilija Ellen Thesleffistä kertova albumi Ellen T.





Pidimme tyttäreni kanssa myös parina viikonloppuna Tove Janssonin Muumi-kirjojen lukutuokiot. Sekä tytär että minä luimme tahoillamme itse valitsemiamme Muumi-kirjoja samaan kellonaikaan.
Yhteinen lukuaika satojen kilometrien päässä toisistamme tuntui yhdistävältä tekijältä. Eikä muumeista voi kuin tykätä! Tove Janssonin muumeihin vuodattama viisaus ja huumori on edelleen tuoretta.

                       

Muumi-sarja on ikiklassikko. Sen kupeessa lapseni ovat varttuneet. He ovat iltaisin nukahtaneet Muumi- äänikirjojen tarinoihin ja niiden parissa on pilvisetkin päivät alkaneet hohtaa valoa.

Minä kohotan nyt maljan Nuuskamuikkusen kunniaksi, joka tänä yönä vaeltaa kohti etelää, yksin, mutta varmasti yhtä onnellisena kuin mekin. Toivokaamme hänelle hyvää teltanpaikkaa ja kevyttä sydäntä! "


- Kiitos ja ylistys, sanoi Muumimamma.
Se on hyvä ja osuva repliikki edelleen, sillä kiitollisuuden on tutkittu tekevän ihmismielelle hyvää. ..

Alkuvuoden luettuja kirjoja

Ida-Maria:

Alkuvuosi on lähtenyt reippaasti liikkeelle kirjojen ja lukemisen saralla! Lisäksi olen lukenut todella monta viiden tähden kirjaa.  Päätin vuoden alussa kokeilla lukumääristä vapaata kirjavuotta, joten en asettanut itselleni Goodreadsiin mitään eristyistä lukutavoitetta ja laitoin lopulta sivulle haasteen kohtaan yhden kirjan. Haluan vain ihan kokeilumielessä katsoa miten tällainen "haasteettomuus" vaikuttaa lukemiseeni. Osallistun silti haasteeseen itsekseni ja sen lisäksi Helmet-haasteeseen kuten edellisinäkin vuosina.

 

 🍬🍬  

Kirjavuoteni alkoi lyhyellä Sylvain Neuvelin The Test-kirjalla äänikirjaversiona. Itse kirjan idea ei kauheasti kiinnostanut, mutta hurahdin Neuvelin Themis kansiot-scifisarjaan pari vuotta sitten ja halusin nähdä miten Neuvel kertoo toisenlaista tarinaa. Tässä pienoisromaanissa käydään läpi Idirin kansalaisuustestausta Isossa-Britanniassa. Hänellä on edessään 25 kysymystä ja 25 mahdollisuutta todistaa hyvän kansalaisuuden ominaisuuksia. Kesken testausta Idiriä kohtaa yllättävä ja traaginen tilanne ja hänelle annetaan voima päättää, ketkä tilanteesta selviävät hengissä ja ketkä kuolevat. Tarinan punaisena lankana on moraalinen pohdiskelu pienellä scifitwistillä. Mielestäni tarinan aiheet eivät silti kantaneet tarpeeksi ja tarina jäi itselleni kovin irralliseksi. 

 

🍬🍬🍬 

 Seuraavana luin e-kirjana tämän nuortenkirja uutuuden, Suomea lohikäärmeille, joka sai rimaa hipoen 3 tähteä. Nopealukuinen ja mielenkiintoinen tarina vaihtoehtoisesta Suomesta, jossa Suomi on kuningaskunta aatelissäätyjen ritareineen, laittomine noitineen ja lemmikkilohikäärmeineen. Kekseliäs kulttuuri ja sen yksityiskohdat olivat kirjan parasta antia. Hyviä juonenkäänteitäkin löytyy, mutta mun makuuni nuorisoromanssi ei toiminut ja välillä meno oli liian kliseistä. Juonipaljastus oli aika helposti arvattavissa. Huomasin myös että yllättävän paljon oltiin tekemisissä alkoholin kanssa. Maailmassa, jossa esimerkiksi kahvi on äärimmäisen harvinaista kuin sota-aikana, niin tietenkin alkoholia aina löytyy joka lähtöön. Tarina kuitenkin kantoi hyvin ja erityisesti loppu oli mielenkiintoinen kun asioita alkoi paljastua. Yllättävästi kirja loppui cliffhangeriin, joka herätti kyllä kiinnostuksen seuraavaan osaan.

 🍬🍬🍬🍬🍬

Nyt olen saanut kerättyä myös Naruton mangasta 66/72 osaa ja näitä onneksi löytyy hyvin käytettynä myynnissä. Tarina on tosiaan itselleni jo tuttu kun katsoimme viime syksynä mieheni kanssa Naruton animen läpi, mutta on mukavaa päästä tapahtumiin uudelleen mukaan kirjojen kautta. Tähän mennessä olen lukenut osat 1-10 viime vuoden lopussa ja nyt alkuvuodesta osat 12-17. Tarina on alusta asti hyvin vetovoimaista ja hahmot ovat sarjan ehdoton vahvuus. Kishimoto osaa taiteilla monet hahmonsa niin, että muutat mieltäsi heistä tarinan edetessä. Näissä osissa Gaara on yksi sellainen hahmo, sillä en ensin pitänyt Gaarasta paljoa, mutta tarinan edetessä Gaarasta tulee yksi lemppareista. Tähän mennessä tapahtuneesta erityisesti juuri Naruton ja Gaaran elämänkatsomusten yhteentörmäys muistuttaa siitä, miten upea tarina Naruto kokonaisuudessaan on. 

🍬🍬🍬🍬🍬

Narutosta päästään seuraavaan sukupolveen eli Borutoon. Kävin haalimassa itselleni seuraavat tähän mennessä ilmestyneet osat Fantasiapelikaupasta syntymäpäiväkseni ja lukaisin ne siltä istumalta. Osissa 5-7 alkaa uusi story arc eli tarinankaari, jossa näytetään lisää modernisoitunutta shinobimaailmaa. Itselleni tästä Konohasta tulee mieleen 2000-luvun alkupuoli, kun tarinan nuoret päähenkilöt keräilevät action kortteja eri shinobeista, ninjakääröt ovat vaihtuneet USB-tikuiksi ja tukijat kehittelevät uudenlaista teknologiaa chakran käyttöön taisteluissa. Tarina pysyy mielenkiintoisena, vaikkei niin vahvana mitä Narutossa. Lisäksi uusi hahmo Kawaki vakuutti jo ensimmäisessä osassa, jossa hän esiintyi.

🍬🍬🍬🍬🍬

Nyt voin sanoa että seuraavaksi löytyi todellinen helmi! Olen kirjatuben puolella kuullut todella paljon kehuja Fredrik Backmanista ja hänen kirjoitustyylistään ja voin Kiekkokaupungin luettuani yhtyä kaikkeen ylistykseen. Backman on huikea henkilöhahmojen ja tavallisen arjen kuvaamisessa. Tämäkin suht paksu kirja oli sellainen, jonka ei olisi toivonut loppuvan. Tarina kertoo pikkuruisesta , syrjäisestä ja köyhästä Björnstadin kaupungista, jossa kaikki toivo on jääkiekkojunioreiden joukkueen menestyksessä. Koko kaupunki elää ja hengitää jääkiekkoa jollain tapaa ja se näkyy kaikessa tapahtuvassa. Kirjan voi ehdottomasti silti lukea, vaikka jopa vihaisi jääkiekkoa sillä tarina keskittyy eniten kaupungin arkeen ja tapahtumiin, jotka johtavat lopulta koko kaupunkia ravisuttavaan rikokseen. Kuinka paljon voivat murrosikäiset nuoret kestää suurten odotusten ristipaineessa, kun heidän harteillaan on koko kaupungin selviäminen?

 

🍬🍬🍬🍬🍬                              🍬🍬🍬🍬🍬

Noiturin kanssa kävi hyvin samalla tavoin kuin Naruton kohdalla: katsoimme mieheni kanssa Netflixin ensimmäisen kauden Noiturin tv-sarjasta ja ihastuin Sapkowskin luomaan maailmaan täysin. Tartuin sarjan jälkeen kirjoihin ja ne ovat myös todellista fantasiakarkkia! Oikeastaan yllätyin miten upeita kirjat ovat. Tästä tulee uusi sarjasuosikki! Sapkowski kirjoittaa taianomaisesti ja saa punottua tarinaansa hienoa pohdintaa hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä ilman, että se tuntuu pakotetulta. Noiturin maailman olennot ja tarut ovat omaa luokkaansa ja pidän myös siitä, miten Sapkowski ujuttaa pieniä vihjeitä tuntemistamme "oikeista" taruista kirjoihinsa. Nämä kaksi ensimmäistä osaa, Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat Noituri-kirjasarjan esiosia, joissa tutustutaan hahmoihin pienten lyhytkertomusten avulla, mikä on mielestäni todella oivallinen tapa tutustuttaa lukija uuteen fantasiamaailmaan. Sanoisin myös, että kannattaa aloittaa sarjan lukeminen näistä, eikä jättää niitä välistä. Kirjojen imusta kertoo jotakin myös se, että mieheni joka on lukenut vain muutamia kirjoja ja kirjasarjoja, on tässä sarjassa paljon pidemmällä kuin minä!

                

                                              🍬🍬🍬🍬🍬                                        🍬🍬🍬🍬½

  Lopulta nämä kaksi Muumi-kirjaa luin yhden viikonlopun aikana, kun pidimme äitini kanssa lukutunnit kumpikin kotonamme. Sovimme molemmilta päiviltä ajat, joina luimme omavalintaisia Muumi-kirjoja. Tänä koronavirus-aikana Muumit olivat kyllä parasta mahdollista eskapismia! Minä valitsin lukuun Muumipapan urotyöt ja Taikurin hatun, jotka olivat yksiä niistä muutamista lukemattomista Muumi-kirjoistani. Muumipapan urotyöt kertovat Muumipapan seikkailuntäyteisestä nuoruudesta ja Taikurin hatussa muumit heräilevät kevään jälkeen, löytävät Taikurin hatun ja kohtaavat Mörön. Jos haluat jotain lämpöistä, turvallista ja helppoa luettavaa tähän hetkeen, tartu johonkin Muumi-kirjaan. ❤️

 

Lukuvuosi 2019

Ida-Maria:

Luettuja kirjoja yhteensä: 40

Kirja on osa sarjaa: 33

Itsenäinen kirja: 7

Sarjakuvat/Mangat: 14

Äänikirjat: 10

E-kirjat: 1

Fyysiset kirjat: 29

Suurin sivumäärä: 975 (Salamurhaajan taival - Robin Hobb)

Pienin sivumäärä: 175 (Naruto #10: Kelpo ninja - Masashi Kishimoto)

Kesken jätetyt: 2 (Fahrenheit 451 - Ray Bradbury, Se - Stephen King)

* * *

Lukuvuoteni 2019 oli onnistunut ja monipuolinen. Montaa uutta helmeä ja ehdotonta lempparikirjaa en kuitenkaan löytänyt, mutta olen tyytyväinen että tartuin erilaisiin klassikoihin ja kokeilin kirjoja myös peruslukemistoni fantasia-genren ulkopuolelta. Näitä olivat mm. mysteeri/trilleri: Liitu-ukko (C.J.Tudor), kauhu: Uinu, uinu, lemmikkini (Stephen King) ja scifi: (Annihilation - Jeff Vandermeer). Äänikirjat ovat edelleen yksi mieluisimmista lukemisen tavoista ja äänikirjat tuovat lukemiseen itselleni raikasta erilaisuutta.

Halusin myös kokeilla vihdoin Stephen Kingiä, jolta luinkin kaksi kirjaa ja jätin kesken yhden. King olikin mielenkiintoinen kirjailija, sillä annoin hänen Musta torni-sarjan aloittavalle Revolverimiehelle 2 tähteä ja Uinu,uinu, lemmikilleni 4 tähteä. "Revolverimies" oli samaan aikaan liian kummallinen ja todella kutkuttava ja jätti siten hieman hämmentyneen olon itse tarinasta. Aion silti jatkaa sarjan lukemista, sillä ilmeisesti kirjat paranevat sarjan edetessä ja kyseessä on yksi fantasiasarjojen rakastetuimmista. "Uinu, uinu, lemmikkini" oli yllättävä ja upea kirja, jonka kautta rakastuin Kingin kirjoitustyyliin. Sen takia aloitinkin kesällä kuuntelemaan Kingin kauhujättiä "Se" ja rakastin kirjan kerrontaa ja tarinaa myös tässä kirjassa. Siihen saakka kunnes luin vahingossa spoilerin kirjan loppuratkaisusta erään youtube-videon kommenteista. Loppuratkaisun tietäminen ei itsessään olisi haitannut lukemisen jatkamista, mutta harmillisesti tuo kyseinen loppuratkaisu jota ei kirjasta tehdyissä elokuvissa ole, oli niin vastenmielinen ja typerä etten halunnut jatkaa 45-tuntista äänikirjaa loppuun. En koskaan ennen ole keskeyttänyt kirjaa tällaisen takia, mutta mielestäni jos kaikki se upea tarinankerronta huipentuu idioottimaiseen päätökseen, niin miksi jaksaisin uhrata sille enää aikaani. Tulen varmasti lukemaan Kingiä jatkossakin ja on mielenkiintoista nähdä miltä seuraava kirja tuntuu näiden kirjojen mielipide-erojen jälkeen.

Luin enemmän nuortenkirjoja, jotka tuovat aina keveyttä raskaampilukuisempiin fantasiakirjoihin. Näitä olivat mm. Nevermoor sarjan jatko-osa "Meinioseppä-Morriganin kutsumus" ja vihdoin suomennettu Leigh Bardugon "Varjo ja Riipus". Nevermoor on ensimmäinen oikeasti Pottereilta tuntuva uusi nuorten fantasiasarja. Sen kääntäjänä onkin Jaana Kapari-Jatta, joten jo pelkkä suomennos on kultaa. Varjo ja Riipus oli kolmen tähden pienoinen kliseinen pettymys, mutta hyllyssä odottaa ylistetty kirjaduo Six of Crows, jonka edeltäjä-trilogian avausosa Varjo ja Riipus on. Lisäksi luin paljon uusiin ja vanhoihin lempi tv-sarjoihin ja elokuviin liittyviä kirjoja, kuten Stranger Things novelleja ja Jurassic Parkin alkuperäisen tarinan. Aloin jälleen pitkästä aikaa lukea myös mangaa, kun mieheni tutustutti minut Narutoon syksyn aikana ja hurahdin tarinaan täysin. Lukuvuoteni 2019 alkoi mytologialla, kun luin joululahjaksi saamani Neil Gaimanin version viikinkitaruista kirjassa "Norse Mythology" ja se päättyi Boruton neljänteen osaan "The Value of a Hidden Ace", jonka ahmin vuoden viimeisimpinä päivinä.    

TOP 3 kirjat vuodelta 2019:

3. Salamurhaajan taival (Näkijän taru #3) - Robin Hobb

"Uskon, että ne ovat kuin minä. Harvinaisia, mutta eivät tarua. Sitä paitsi, jos ei olisi olemassa lihaa ja verta ja tulta olevia lohikäärmeitä, mistä olisi keksitty ajatus näihin veistoksiin?" 

"Pelkäsin, että olit meiltä menetetty. Epäilin, että olimme aiheuttaneet sinulle vielä kuolemaakin pahemman kohtalon." Hänen vanhat, väkevät kätensä puristivat minua tiukasti. Olin tahdikas vanhaa miestä kohtaan. En sanonut hänelle, että hänen epäilynsä oli tosi."

Robin Hobbista on tullut minulle yksi tärkeimmistä ja parhaimmista fantasiakirjailijoista. En ollut pitkään aikaan kiintynyt kirjan hahmoihin niin kuin Hobbin luomiin. Fitz, Yönsilmä ja Narri ovat saaneet paikkansa parhaimmistossa. Hirveästi en voi Hobbin fantasiamaailman ensimmäisen trilogian päätöskirjasta kertoa ilman juonipaljastuksia, mutta lyhykäisyydessään kuninkaan äpärälapsenlapsi Fitz lähtee pitkälle ja vaaralliselle matkalle etsimään erästä tärkeää henkilöä voidakseen pelastaa Kuusi herttuakuntaa. Fitzille on tapahtunut paljon ja liikaakin toisessa osassa, joten matkaan lähteminen on äärimmäisen vaivan takana. Kirja on lähes 1000 sivua pitkä mutta kuten kaikkien Hobbin kirjojen kanssa, näiden sivujen uumenissa voi viettää kirjamaailman parhainta aikaa. Ja mikä parasta, edessäni on tähän maailmaan liittyen luettavaksi vielä kaksi trilogiaa ja yksi neljän kirjan sarja jäljellä!    

2. Naruto #4: Sankareiden silta - Masashi Kishimoto

"When people are protecting something truly special to them, they truly can become as strong as they can be."

Kuten aiemmin sanoin, mieheni tutustutti minut Narutoon ja katsoimme läpi koko animen syksyn aikana. En koskaan olisi kuvitellut, että rakastuisin Narutoon, sillä kuvittelin sen aina olevan vain lapsille suunnattu, ylihypetetty ja minua kiinnostamaton tarina. Onneksi olin todella väärässä. Aloin samaan aikaan animea katsoessamme keräämään mangaa, josta olen lukenut nyt 11 osaa. Kokonaisuudessaan kirjoja on 72. Päädyin laittamaan listalle mangan osan 4, sillä tässä kohtaa tarinaa koukutuin Narutoon täysin.  

Naruto kertoo orpopojasta, joka asuu Konohassa, yhdessä maailman salaisista ninjakylistä. Tarinan alussa Naruton synnyinpäivänä Konohaan hyökkää jättimäinen peto, yhdenksänhäntäinen demonikettu. Kylä saadaan pelastettua, kun kylän johtaja, Neljäs Hokage, antaa henkensä sinetöidessään pedon vastasyntyneen Naruton sisään. Naruton suurin unelma on tulla Hokageksi, ninjakylän parhaaksi ninjaksi ja johtajaksi. Naruto on monisävyinen kasvutarina kohti tätä unelmaa ja erään ystävänsä pelastamista koston mustaamalta tulevaisuudelta. Naruton tarina on massiivinen ja kuuluisa pituudestaan, joten se sisältää paljon myös näiden kahden pääjuonen lisäksi. Itse koukutuin juuri tässä 4. osassa, koska alun ninja-akatemia elämästä päästiin tässä kohtaa mielestäni ensimmäistä kertaa vakavien ja koskettavien aiheiden äärelle mikä näytti ensimmäistä kertaa sen, mihin Naruton tarinankerronta parhaimmillaan pystyy.  

Naruton vahvuus on sen upeissa ja monisävyisissä hahmoissa. En kyllä olisi koskaan kuvitellut löytäväni joitakin parhaimmin koskaan kirjoitetuista hahmoista Narutosta! Lisäksi tarinassa on  mukaansatempaava maailma erilaisine kulttuureineen ja Naruton taikajärjestelmä on yksi mielenkiintoisimmista ja vakuuttavimmista joista olen lukenut.  Ja kun näitä asioita olen nyt listannut, niin tästähän löytyy kaikki ne asiat joita vaadin hyvältä fantasiatarinalta, maailmanrakennus, taikajärjestelmä, hahmot. Ei siis ihme että Naruto onnistui vakuuttamaan. 

1. Ruohometsän kansa - Richard Adams

"Jos enää milloinkaan tapaamme, Pähkinä-rah", sanoi Voikukka piiloutuessaan kujanreunan ruohoon, "meillä on kaikkien aikojen tarina kerrottavana." "Ja sinä olet oikea kani sitä kertomaan." 

Vuoden 2019 parhaan kirjan luetun paikan saa klassikkokirja Ruohometsän kansa. Tarina teki minuun jo lapsena suuren vaikutuksen, kun näin kirjasta tehdyn 1978 vuoden animaatioelokuvan. Elokuva on surullisenkuuluisa siitä, että sen ikäraja arvioitiin väärin ja jotkin lapset muistavat tarinan pikemminkin traumaattisena, sillä tarina on välillä todella raaka. Minua varmaankin näiltä traumoilta suojeli se, että isäni rakastaa tätä kirjaa ja elokuvaa katsoessamme hän selitti välillä miksi elokuvassa tapahtuu erinäisiä asioita. Tarina oli kuitenkin niin voimakas, että se jäi elämään vahvana mieleeni jo lapsena.

Ruohometsän kansa on tarina kaniineista, jotka taistelevat olemassaolonsa puolesta ja pyrkivät kohti onnellista elämää. Kaniinit joutuvat pakenemaan koloistaan, kun päähenkilö Pähkinän veli Viikka saa näyn, että ihminen tulee tuhoamaan niiden kotiniityn. Pakomatkalle lähtee peini ryhmä kaniineja ja matkan aikana ne kohtaavat monia vihollisia ja vaaroja. Myös oman lajin edustajat eri yhdyskunnissa voivat ovat vaarallisia. Tarina vie Pähkinän johtaman ryhmän kaniiniyhdyskuntaan, jossa vallitsee hirmuhallinto. Yhdyskunnan ylilikaniini pitää alamaisensa rautaisessa otteessa armeijansa avulla ja haluaa tuhota pienen kilpailevan kanijoukon. 

Adams kertoo kanien pelastustarinan sivussa tarinaa ihmisen ja luonnon epäreilusta suhteesta, johtajuudesta, ihmisyydestä, "eläimyydestä" ja ryhmän voimasta, hyvässä ja pahassa. Näillä kaniineilla on oma kaunis ja mielenkiintoinen kulttuurinsa, omat uskomuksensa ja elintapansa, joiden viattomuutta ja rauhaa ne yrittävät kaikella voimallaan varjella ihmisiltä ja vihollisilta. Hahmot ovat unohtumattomia ja kerronta on lumoavaa. Tässä on kirja, jonka tarina riipaisee syvältä, mutta joka on myös samalla kertaa yksi kauneimmista.

    

Kirja, joka yllätti:

                

Jurassic Park - Michael Crichton: Kirja oli joissakin kohdin jopa parempi kuin elokuva! Arkeologiset ja biologiset yksityiskohdat ja infopätkät toivat tarinaan paljon syvyyttä. Lisäksi tarinassa oli mielenkiintoista pohdintaa ihmisen halusta tutkia ja valloittaa eläinkuntaa.

Maameren tarinat #1: Maameren velho - Ursula K. Le Guin: Luin kirjan teininä, mutten silloin pitänyt tarinaa ihmeellisenä. Nyt kun luin kirjan uudestaan, niin löysin tästä todellisen fantasiahelmen! Todella kaunis klassinen fantasiakertomus, joka oli todella kansantarun tuntuinen.

Naruto: Itachi's Story Vol. 2: Midnight - Takashi Yano, Masashi Kishimoto: Ostin muutaman Naruto-hahmoa käsittelevän lisätarinan ajatellen, että ne olisivat ihan kivoja taustaluettavia. Vielä mitä, tämä kirjaduo Itachin lapsuudesta ja nuoruudesta ennen Konohasta pakenemista syvensivät koko hahmoa edelleen! Itachista, joka oli minulle ensin hyvin yksipuolinen hahmo, muodostui yksi parhaimmista ja traagisimmista hahmoista. 

Kirja, johon petyin:

                 

Universumin tomu #1: Kultainen Kompassi - Philip Pullman: Luin tämän myös nuorena ja muistaakseni ihan tykkäsin tarinasta. Olin kuitenkin unohtanut juonen kokonaan ja vahvan alun ja mielenkiintoisten daimonien jälkeen koko pääidea tarinalle on mielestäni yksi typerimmistä. 

Villains #2: Vengeful - V.E.Shwab: Jatko-osa yhdelle lempikirjalleni, jota kukaan ei tarvinnut tai pyytänyt. Vengeful jatkaa mielestäni täydellistä itsenäistä Vicious-kirjan tarinaa turhaan. Hahmot eivät kehity ollenkaan ja tuntuvat paljon apaattisemmilta. Vicious on tarina kahdesta yliopisto-opiskelijasta, jotka tekevät tutkimuksen yhdessä yliluonnollisista kyvyistä. Alun parhaista ystävistä tulee pahimmat viholliset ja tässä jatko-osassa koko juttu ehtii lässähtää, koska sitä venytetään liikaa täydellisen lopun jälkeen. Uusia hahmoja keksitään, jotka eivät kiinnosta ja ensimmäisen osan päähenkilölle punotaan taustatarinaa, joka ei toimi.

Arc of a Scythe #1: Scythe - Neal Shuhsterman: Ostin tämän ja sarjan toisen osan, sillä koko booktube tuntui ylistävän tätä dystopia-sarjaa melkeinpä täydelliseksi. Kirjan idea siitä, että ihmiskunta on kehittynyt niin paljon että luonnollista kuolemaa ei enää ole kiinnosti kuitenkin sen verran, että ostin kaksi osaa suoraan. Eipä olisi kannattanut, sillä tämä oli todella ylihypetetty. Nuortenkirjan tapaan tämä oli kuitenkin alkuun nopealukuinen ja kiinnostava, mutta makuuni liian kliseinen ja dramaattinen. Lisäksi, kirja sijoittuu liian lähelle nykypäivää ollakseen vakuuttava. 

Hyvää alkanutta lukuvuotta 2020! 

Katsaus vuoden 2019 luettuihin/kuunneltuihin kirjoihin

   
Tea: 

    Vuoden 2019 lukuvuoteen minulla vaikutti suuresti se, että ajastani taistelivat kirjojen ohella myös vlogit. Toisinaan on ollut helpompaa istahtaa katsomaan vlogeja kuin ottaa kirja käteen. Niin hyviä henghdyshetkiä ja boostereita kuin vlogit ovatkin, ne ovat isossa määrin myös aikavarkaita!  
Siksi kuin lääkkeenä ajanhallintaan, osui korviini Takakansi- podcastin jakso, jossa Marko Suomen vieraana oli toimittaja Anna Perho. He keskustelivat arvojen priorisoinnista ja ajan antamisesta lukemiselle. Kuuntelin keskustelun kahteen kertaan peräkkäisinä päivinä, ja mietin miten helposti minunkin valintani ajankäytössä saattaa kiepsahtaa omien arvojeni reunoille. Luen, kirjoitan, mikäli aikaa muulta jää...!
Etenkin viime syksy oli minulle lukemisen kannalta vaikea. Arkeeni tuli paljon sellaisia asioita, jotka vaativat voimiani ja läsnäoloani. En kyennyt juurikaan keskittymään lukemiseen. Fiktioon tarttuminen oli lähes mahdotonta kunnes joulukuussa helpotti ja sain tartuttua tuoreeseen Lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-voittajaan : Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli.

Liian pitkään jatkunut lukujumi aukesi Auringon pimeällä puolella. Kirja kiskaisi minut mukaansa. Nähtäväksi jää josko Marisha Rasi-Koskinen kirjoittaisi tarinaan jatkoa, tai kirjoittaisi lisää tämän kaltaista, sillä Auringon pimeä puoli on hänen ensimmäinen nuortenkirjansa.

"Emilia asuu Kaivoksen kaupungin suljetussa yhteisössä isoisän kanssa. Pihan perällä oleva kesähuone on ollut lukittuna kuusitoista vuotta, siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun Emilia rikkoo lukon, hän löytää mökistä valokuvantarkan vanhan piirroksen - ja kuvassa on hän itse. Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.Auringon pimeä puoli on ajan ja muistojen mysteeri, joka leikittelee scifillä ja suhteellisuusteorian arvoituksilla. Samaan aikaan se on huikea seikkailu ja jännitystarina. " (Adlibris)

Marisha Rasi-Koskinen (s. 1975) on kirjailija ja psykologi, joka on saanut kirjoistaan Tiiliskivi-palkinnon, kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon sekä ollut Runeberg-ehdokkaana.

Vuoden 2019 TOP 3 - kirjat: 

1. Maria Borelius: Hyvinvoinnin vallankumous, tulehdusta ehkäisevä elämäntapa. 
  

"Maria Borelius oli 52-vuotias, kun hän alkoi tuntea olonsa vanhaksi ja väsyneeksi. Hänellä oli jatkuvia selkäkipuja, vaihdevuodet vaivasivat ja elämänhalu oli kadoksissa. Huonovointisuuden juurisyyt pohdituttivat Mariaa.

Alkoi neljä vuotta kestänyt matka kohti parempaa oloa. Maria matkusti ympäri maailmaa tavatakseen huippututkijoita, terveysguruja ja kuntoasiantuntijoita. Vastaus kaikkeen löytyi ruoasta ja liikunnasta, tunne-elämän hyvinvoinnista sekä ikivanhasta Intian terveydenhuollosta. Tämä kaikki luo pohjan matala-asteista tulehdusta estävään elämäntapaan.
Maria Borelius on entinen ulkomaankauppaministeri, tiedetoimittaja ja yrittäjä, joka toimii maailmanlaajuisten yritysten, akatemioiden ja instituutioiden neuvonantajana." ( Adlibris)

Kuuntelin Hyvinvoinnin vallankumouksen äänikirjana toistamiseen. Kirja on kiehtova sekoitus matkakertomusta, elämäkertaa, tutkimusta ja luonnonmukaisen ja terveellisen elämän innoittajaa.
Ja mikä parasta: Maria Borelius on tehnyt kirjaansa myös jatkoa, joka ilmestyi juuri:

2. Minna Rytisalo: Rouva C

"Rouva C. kuvaa erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas. Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän. Rouva C. on rakkaustarina ja ystävyyden kuvaus. Vaikka aika on eri, kysymys on sama: missä kulkevat yksilön rajat? Romaani on myös voimakas, kaunokirjallinen kannanotto tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta." (Adlibris)

Rytisalon Rouva C oli parasta lukemista Minna Canthin 175- juhlavuoden kunniaksi. Tein kirjasta blogipostauksen tänne. 

3. Joel Haahtela: Adélen kysymys

"Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adelen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.

Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adelesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adele esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?" (Adlibris) 

Adélen kysymyksestä tein myös postauksen, joka löytyy täältä.

Kirja, joka yllätti ja kirja johon petyin: 

Vuoden 2019 luetuista kirjoista yllätyksellisin oli Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli. Se oli kuin hyvä elokuva, jossa ei arvaa lopputulosta ja jossa tarinaa kuljetetaan niin, että katsoja näkee uusia maisemia.
Minulle lukijana teki hyvää saada upea kokemus nimenomaan nuortenkirjasta.

Pettymys oli ehdottomasti dekkaristi Camilla Läckbergin kirja Kultahäkki. 
Läckberg on Ruotsin menestynein dekkarikirjailija, joka kirjoittaa kahta sarjaa;  Fjällbackaa sekä 2-osaista Faya-sarjaa, josta Kultahäkki on esikoisosa. 
Kultahäkki on viihteellinen dekkari, jota toki voi myös lukea naisen aseman, valtapelien ja suhteiden kautta, mutta minua ei kirja sen enempää viihdyttänyt kuin ajatteluttanut. Luin kirjan väkisin loppuun. 

Ajatuksia Helmet-lukuhaasteesta 2019

Helmet- lukuhaasteen 50 kohdasta sain 30:een sijoitettua lukemiani kirjoja. Jotta olisin saanut kaikki 50 kohtaa täytettyä, se olisi vaatinut minulta paitsi aktiivisempaa lukemista myös fiktiivisien romaanien lukemista enemmän. Syksyllä luin lähinnä elämän hallinta- ja itsehoito- sekä ravinto- ja terveyskirjoja. Niitä on hankala sijoittaa haasteeseen.
Jos olisin pystynyt lukemaan enemmän, niin olisi ollut mukava lukea jokin  alle 18- vuotiaan suosittelema kirja, tai kirja, joka sijoittuu Berliiniin. Myös haastekohta 14. kutkutti. Siinä kirjailijan sukunimen piti alkaa samalla kirjaimella kuin omani, ja olin ajatellut lukevani siihen kohtaan jotakin Tove Janssonilta. 
Myös haastekohtaan 46 ( kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö) olisi ollut mukava ehtiä lukemaan toistamiseen Selja Ahavan hienon hieno ja koskettava kirja Ennen kuin mieheni katoaa. 

Lukuvuotta 2020 

katson innostunein silmin. Takakansi-podcastin Marko Suomi haastoi jossakin viime vuoden postauksessaan aloittamaan lukemisharrastuksen pienin askelin, esim. siten että lukisi 10 minuuttia per päivä.Päivittäisen lukurutiinin ylläpitäminen on hyvä neuvo kenelle vaan, ja nimenomaan tässä ajassa, jossa moni asia ja formaatti kilpailee samasta ajasta.

Olen huomannut, että jotkut kirjat menevät "piloille"  liian hitaasta ja pätkittäisestä lukemisesta. Minulla iltalukeminen on joskus liian pätkittäistä. Toisinaan en ehdi tai jaksa lukea kuin muutaman sivun ja jos tätä jatkuu kauan, ei kirjan kanssa pääse kunnolla vauhtiin. Harry Pottereiden kanssa minulla on ollut juuri tämä onegelma. Olen lukenut niitä aivan liian laiskasti enkä siten ole voinut antaa tarinalle mahdollisuutta. Hyvä tarina menee hitaana hukkaan. 
Tosin ne kirjat, joissa helmi on nimenomaan taidokkaat lauseet, niitä mielelläni makustelen ja luen hitaammin kuin juonivetoista kirjaa. Ja elämän hallinta- yms. kirjoissa ei hidas lukeminen ole huono asia. 

Tänä vuonna toivon ehtiväni lukea enemmän ja laajalti. Haluan paneutua erityisesti oman kirjahyllyni aarteisiin; Viisas Elämä-sarjaan, kirjoittajaoppaisiin, elämän hallinta- ja self help-kirjoihin. Näiden ohella haluan jatkaa Harry Potter- sarjaa.
Lukulistalla on myös paljon uusia romaaneja kuten Finlandia-voittaja Pajtim Statovcin Bolla, Olli Jalosen Merenpeitto, Eddy de Windin isästään kirjoittama kirja Pääteasema Auschwitz:selviytyjän muistiinpanot leiriltä.