Alkuvuosi on lähtenyt reippaasti liikkeelle kirjojen ja lukemisen saralla! Lisäksi olen lukenut todella monta viiden tähden kirjaa. Päätin vuoden alussa kokeilla lukumääristä vapaata kirjavuotta, joten en asettanut itselleni Goodreadsiin mitään eristyistä lukutavoitetta ja laitoin lopulta sivulle haasteen kohtaan yhden kirjan. Haluan vain ihan kokeilumielessä katsoa miten tällainen "haasteettomuus" vaikuttaa lukemiseeni. Osallistun silti haasteeseen itsekseni ja sen lisäksi Helmet-haasteeseen kuten edellisinäkin vuosina.
🍬🍬
Kirjavuoteni alkoi lyhyellä Sylvain Neuvelin The Test-kirjalla äänikirjaversiona. Itse kirjan idea ei kauheasti kiinnostanut, mutta hurahdin Neuvelin Themis kansiot-scifisarjaan pari vuotta sitten ja halusin nähdä miten Neuvel kertoo toisenlaista tarinaa. Tässä pienoisromaanissa käydään läpi Idirin kansalaisuustestausta Isossa-Britanniassa. Hänellä on edessään 25 kysymystä ja 25 mahdollisuutta todistaa hyvän kansalaisuuden ominaisuuksia. Kesken testausta Idiriä kohtaa yllättävä ja traaginen tilanne ja hänelle annetaan voima päättää, ketkä tilanteesta selviävät hengissä ja ketkä kuolevat. Tarinan punaisena lankana on moraalinen pohdiskelu pienellä scifitwistillä. Mielestäni tarinan aiheet eivät silti kantaneet tarpeeksi ja tarina jäi itselleni kovin irralliseksi.
🍬🍬🍬
Seuraavana luin e-kirjana tämän nuortenkirja uutuuden, Suomea lohikäärmeille, joka sai rimaa
hipoen 3 tähteä. Nopealukuinen ja mielenkiintoinen tarina
vaihtoehtoisesta Suomesta, jossa Suomi on kuningaskunta aatelissäätyjen ritareineen, laittomine noitineen ja lemmikkilohikäärmeineen. Kekseliäs kulttuuri ja sen yksityiskohdat olivat kirjan parasta
antia. Hyviä juonenkäänteitäkin löytyy, mutta mun makuuni nuorisoromanssi ei
toiminut ja välillä meno oli liian kliseistä. Juonipaljastus oli
aika helposti arvattavissa. Huomasin myös että yllättävän paljon oltiin
tekemisissä alkoholin kanssa. Maailmassa, jossa esimerkiksi kahvi on
äärimmäisen harvinaista kuin sota-aikana, niin tietenkin alkoholia aina
löytyy joka lähtöön. Tarina kuitenkin kantoi hyvin ja erityisesti loppu oli
mielenkiintoinen kun asioita alkoi paljastua. Yllättävästi kirja loppui
cliffhangeriin, joka herätti kyllä kiinnostuksen seuraavaan osaan.
🍬🍬🍬🍬🍬
Nyt olen saanut kerättyä myös Naruton mangasta 66/72 osaa ja näitä onneksi löytyy hyvin käytettynä myynnissä. Tarina on tosiaan itselleni jo tuttu kun katsoimme viime syksynä mieheni kanssa Naruton animen läpi, mutta on mukavaa päästä tapahtumiin uudelleen mukaan kirjojen kautta. Tähän mennessä olen lukenut osat 1-10 viime vuoden lopussa ja nyt alkuvuodesta osat 12-17. Tarina on alusta asti hyvin vetovoimaista ja hahmot ovat sarjan ehdoton vahvuus. Kishimoto osaa taiteilla monet hahmonsa niin, että muutat mieltäsi heistä tarinan edetessä. Näissä osissa Gaara on yksi sellainen hahmo, sillä en ensin pitänyt Gaarasta paljoa, mutta tarinan edetessä Gaarasta tulee yksi lemppareista. Tähän mennessä tapahtuneesta erityisesti juuri Naruton ja Gaaran elämänkatsomusten yhteentörmäys muistuttaa siitä, miten upea tarina Naruto kokonaisuudessaan on.
🍬🍬🍬🍬🍬
Narutosta päästään seuraavaan sukupolveen eli Borutoon. Kävin haalimassa itselleni seuraavat tähän mennessä ilmestyneet osat Fantasiapelikaupasta syntymäpäiväkseni ja lukaisin ne siltä istumalta. Osissa 5-7 alkaa uusi story arc eli tarinankaari, jossa näytetään lisää modernisoitunutta shinobimaailmaa. Itselleni tästä Konohasta tulee mieleen 2000-luvun alkupuoli, kun tarinan nuoret päähenkilöt keräilevät action kortteja eri shinobeista, ninjakääröt ovat vaihtuneet USB-tikuiksi ja tukijat kehittelevät uudenlaista teknologiaa chakran käyttöön taisteluissa. Tarina pysyy mielenkiintoisena, vaikkei niin vahvana mitä Narutossa. Lisäksi uusi hahmo Kawaki vakuutti jo ensimmäisessä osassa, jossa hän esiintyi.
🍬🍬🍬🍬🍬
Nyt voin sanoa että seuraavaksi löytyi todellinen helmi! Olen kirjatuben puolella kuullut todella paljon kehuja Fredrik Backmanista ja hänen kirjoitustyylistään ja voin Kiekkokaupungin luettuani yhtyä kaikkeen ylistykseen. Backman on huikea henkilöhahmojen ja tavallisen arjen kuvaamisessa. Tämäkin suht paksu kirja oli sellainen, jonka ei olisi toivonut loppuvan. Tarina kertoo pikkuruisesta , syrjäisestä ja köyhästä Björnstadin kaupungista, jossa kaikki toivo on jääkiekkojunioreiden joukkueen menestyksessä. Koko kaupunki elää ja hengitää jääkiekkoa jollain tapaa ja se näkyy kaikessa tapahtuvassa. Kirjan voi ehdottomasti silti lukea, vaikka jopa vihaisi jääkiekkoa sillä tarina keskittyy eniten kaupungin arkeen ja tapahtumiin, jotka johtavat lopulta koko kaupunkia ravisuttavaan rikokseen. Kuinka paljon voivat murrosikäiset nuoret kestää suurten odotusten ristipaineessa, kun heidän harteillaan on koko kaupungin selviäminen?
🍬🍬🍬🍬🍬 🍬🍬🍬🍬🍬
Noiturin kanssa kävi hyvin samalla tavoin kuin Naruton kohdalla: katsoimme mieheni kanssa Netflixin ensimmäisen kauden Noiturin tv-sarjasta ja ihastuin Sapkowskin luomaan maailmaan täysin. Tartuin sarjan jälkeen kirjoihin ja ne ovat myös todellista fantasiakarkkia! Oikeastaan yllätyin miten upeita kirjat ovat. Tästä tulee uusi sarjasuosikki! Sapkowski kirjoittaa taianomaisesti ja saa punottua tarinaansa hienoa pohdintaa hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä ilman, että se tuntuu pakotetulta. Noiturin maailman olennot ja tarut ovat omaa luokkaansa ja pidän myös siitä, miten Sapkowski ujuttaa pieniä vihjeitä tuntemistamme "oikeista" taruista kirjoihinsa. Nämä kaksi ensimmäistä osaa, Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat Noituri-kirjasarjan esiosia, joissa tutustutaan hahmoihin pienten lyhytkertomusten avulla, mikä on mielestäni todella oivallinen tapa tutustuttaa lukija uuteen fantasiamaailmaan. Sanoisin myös, että kannattaa aloittaa sarjan lukeminen näistä, eikä jättää niitä välistä. Kirjojen imusta kertoo jotakin myös se, että mieheni joka on lukenut vain muutamia kirjoja ja kirjasarjoja, on tässä sarjassa paljon pidemmällä kuin minä!
Lopulta nämä kaksi Muumi-kirjaa luin yhden viikonlopun aikana, kun pidimme äitini kanssa lukutunnit kumpikin kotonamme. Sovimme molemmilta päiviltä ajat, joina luimme omavalintaisia Muumi-kirjoja. Tänä koronavirus-aikana Muumit olivat kyllä parasta mahdollista eskapismia! Minä valitsin lukuun Muumipapan urotyöt ja Taikurin hatun, jotka olivat yksiä niistä muutamista lukemattomista Muumi-kirjoistani. Muumipapan urotyöt kertovat Muumipapan seikkailuntäyteisestä nuoruudesta ja Taikurin hatussa muumit heräilevät kevään jälkeen, löytävät Taikurin hatun ja kohtaavat Mörön. Jos haluat jotain lämpöistä, turvallista ja helppoa luettavaa tähän hetkeen, tartu johonkin Muumi-kirjaan. ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti