Tean katsaus tammi-helmikuun luettuihin : 

 

Tammi-helmikuussa jouduin hiukan hakemaan lukutilaa itselleni. Tuntui, että kaikki muu vei ja varasti aikaani ja energiaani niin, että lukemiset jäivät vain iltaan, hetkeen ennen nukahtamista. 
Siksi joitakin kirjoja, esim. viime vuoden kirjallisuuden Finlandiapalkitun Olli Jalosen Taivaanpallon, luin luokattoman hitaasti ja pätkissä. Kirja piti otteessaan silti, sillä se oli juuri sitä, mitä siitä on  hehkutettu: aivan upea lukukokemus!
 Pidän Jalosen tavasta kirjoittaa ja sanoittaa maailmaa , sekä ulkoista että sisäistä, nyt, Taivaanpallossa, lapsikertojan kautta. Taivaanpallossa tuli hetkittäin sama tunne kuin hänen yhtä upeassa koulumaailmaan sijoittuvassa Poikakirjassaan jonka olen useampaan kertaan lukenut. Myös siinä on kertojana vilpitön ja hyväsydäminen poika, joka oppii maailmasta yhtä ja toista.

Taivaanpallossa on herkullinen tarina, joka sijoittuu 1600- luvulle, Afrikan tähdestä tutulle Saint Helenan saarelle sekä Lontooseen. Angus- poika on harvinaisen oppivainen lapsi, jonka paikallinen kirkkoherra opettaa lukemaan ja kirjoittamaan, ja tuntemaan Raamattua. 

 " Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa. 
Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi. 
Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse. " ( Booky ) 

Taivaanpallossa minua kiehtoi myös ne tähdet, jotka tuikkivat musteena paperilla: 

"Taivas alkaa silmistä ja Anguksella on syvän taivaan silmät." 


"Mitään kummallisempaa emme löydä, ja tulee nälkä. Äidin aamulla leipoma leipä on pysynyt hyvänä liinan sisässä. Herra pastori maistelee sen säilynyttä lämpöä ihmeissään, minäkin maistelen mutta en huomaa samaa, mutta herra pastori murtaa palasen ja katsoo auronkoa vasten.
Onko tämä ollenkaan leipää vai puhdassydämistä huolenpitämistä? Onko Jumala lähettämässä viestiä palvelijallleen hyvän äitisi kutta? Mitä meidän tarvitsee muista välittää jos Jumala sanoo merkkiensä kautta kyllä, kyllä ja kyllä? " 

Taivaanpallo lukukokemuksena ei jäänyt vain tähdenlennoksi vaan se otti oman paikkansa lukemiseni taivaalla. Merkitsen sen mieleeni niin kuin Angus-poika merkitsi iltaisin tähtien paikat.  


Viihdyin myös Niina Hakalahden Lumilinnassa.  " Koti Kalliossa, työ mainostoimistossa ja ihana rakkaus maailmanparantaja- Veeran kanssa – 27-vuotiaan Samin elämä on mallillaan. Välillä Veera tosin ihmettelee, miksi Samilla tuntuu olevan niin vähän entistä elämää. Ei muistoja kerrottavana, ei lapsuudenkuvia näytettävänä.
 Kunnes: nuorisokotikaveri ottaa yhteyttä ja Veeran rasittava sisko näkee Samin läpi. Ja eräänä aamuna ovelle ilmestyy ihminen, jota Sami ei ole nähnyt 24 vuoteen. Kohtaaminen järisyttää Samin elämälleen huolella rakentamia perustuksia. Menneisyys alkaa vääjäämättä tunkea esiin.
Lumilinna on tarkkanäköinen romaani identiteetistä ja elämänvalheesta. Onko identiteeteilläkin kirjoittamaton paremmuusjärjestys, jota on tavoiteltava hinnalla millä hyvänsä? Eikö erilaisuudelle ole tilaa? Niina Hakalahti on mestarillinen kertoja, jonka tarkat havainnot ihmisistä ja elämästä osuvat maaliinsa niin Helsingin hipsterikulmilla kuin Kemin kaamoksessakin. Trillerimäisesti etenevän tarinan lukemista ei voi lopettaa – kuten lumivyöryäkään ei voi pysäyttää. " ( Adlibris ) 


Niina Hakalahti on koonnut myös veikeän pläjäyksen kirjoitusharjoituksia kirjaan nimeltä Syön aamupalaksi Eiffel-torneja. Siinä on 104 erilaista insipoitumaan kutsuvaa harjoitusta häneltä itseltään sekä muilta kokeneilta kirjoittajilta. 

Joella Koskenrannan John jäi osittain lähtötelineisiinsä. Tarina sinänsä oli hyvinkin kiinnostava.  Äitinsä hylkäämä John varttui nunnaluostarissa, ja läpi elämän hylätyksi tuleminen sykki kipuna ja kaipuuna Johnin sisimmässä. John etsi paikkaansa maailmassa. Olisiko se kenties alati maisemiaan vaihtava ja liikkeellä oleva,  kuten sirkus, josta John löysi itselleen vaimon, vaiko jotain muuta? John -kirjassa olisi ollut aineksia syvempään pohdintaan. Mielestäni kirjan painava teema keveni liikaa jouduttuaan turhaan oiotuksi. Kirjan lopun ratkaisut olivat suorastaan kliseisiä ja helppoja. Ne typistivät sinänsä hyvän tarinan. Ärsyynnyin.


Burchin ja Penmanin Mindfulness ja terveys- kirja tarjoili kattavasti erilaisia läsnäolon harjoitteita ja monien esimerkkien kautta valotti pysähtymisen ja levon terveellisyyttä.
 Monet oikeasti tärkeät asiat elämässä ovat vaikeita siksi, että ne ovat niin yksinkertaisia: pysähdy ja hengitä. Se, mitä ruokimme, kasvaa. Ruokimmeko kiirettä, stressiä ja negatiivisuutta vaiko pysähtymistä ja läsnäoloa?

" Tasapaino saavutetaan tuomalla tietoinen läsnäolo arkipäivän pieniin asioihin. " 


Tietoinen läsnäolo on vastakulttuuria, joka tuntuu innoittavan minua loputtomasti. Uskon vahvasti siihen, että länsimaalainen yksilöllisyyttä ja kiirettä ihannoiva kulttuuri ei ole ihmisen puolella. Se romahduttaa hyvinvointia ja terveyttä.

Mindfulness ja terveys-kirja sai v. 2014 Britannian lääkäriliiton myöntämän palkinnon vuoden parhaana lääketieteellisenä kirjana.