Tea:
 |
| Jon Kabat-Zinn: Kehon ja mielen viisaus, tietoisen läsnäolon voima 2005, 2012 , 514 sivua. Basam Books |
"Afrikkalaisen heimon jäsenet palkattiin opastamaan amerikkalainen tv-kuvausryhmä varusteineen viidakon halki kaupunkiin. Tiukan aikataulun vuoksi uutisryhmä vaati nopeaa vauhtia päiväkausia. Lopulta, vain päivämatkan päässä määräpaikasta kantajat kieltätyivät jatkamasta yhtään pitemmälle huolimatta pyynnöistä, uhkailuista ja lupauksista. Tv-ryhmä aneli jatkamaan, olivathan he jo melkein perillä, yksi ponistus päättäisi matkan. Mutta heimo oli järkkymätön. Mistä syystä? He olivat tehneet matkaa niin luonnotonta vauhtia, että heidän oli pysähdyttävä hetkeksi ja annettava sielujensa saada kehonsa kiinni. "
Kehon ja mielen viisaus- teoksen kirjoittaja professori Jon Kabat-Zinn on pitkäaikainen joogan ja meditaation harjoittaja ja Massachusettsin yliopistollisen sairaalaan stressinhallintaklinikan (v.1979) perustaja. Hänen kehittämäänsä tietoiseen läsnäoloon perustuvaa stressinhallintamenetelmää on sovellettu hyvin tuloksin mm. masennuksen, uupumuksen, kroonisten kipujen, syövän sekä tuki-ja liikuntaelinten sairauksien hoidossa.
Kehon ja mielen viisaus- teos tarjoaa 514 sivun verran ymmärrystä tietoisen läsnäolon voimasta tutkimustietoon ja kokemukseen perustuen. Se paneutuu meditaatioon, aistimaailmaan, tarkkaavuuteen ja harjoituksiin.
"Tule takaisin ja kuule taas hiljainen ääni."
(erilleen poimittu lause William Staffordin runosta Being a person)
Luin kirjan nyt toistamiseen ja edelleen se tarjosi helmiä ja hetkiä. Hiljentämisen ja yksinkertaistamisen teema on kiehtonut minua jo pitkään. Hiljentämisestä onkin viime vuosina tullut kasvava suuntaus. Enkä ihmettele, sillä tämän päivän maailma on kova ja kiireinen. Monine vaatimuksineen ja odotuksineen se haastaa ja raastaa ihmistä. Jatkuvat keskeytykset niin työelämässä kuin arjessa ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Työstä on tullut pirstaleista ja rajatonta.
Vapaa-ajallakin puhelin saattaa syytää notifigaatioita monelta eri alustalta. Luonnoton oletus on, että ihminen olisi lähes kaiken aikaa valmiina reagoimaan ja vastaamaan. Silti tosiasia on, että moni kertoo puhelimen kasvaneen käteen kiinni. Eikä vain ilmoitusten tähden vaan tottumuksesta.
Liian täyden keskellä ihminen kadottaa helposti itsensä ja tuntuman siitä, että meillä on kerrallaan vain tämä yksi hetki elettävänämme. Se, jonka niin helposti hukkaamme autopilotilla toimimiseen ja monen asian tekemiseen yhtä aikaa.
Enemmän kuin koskaan ihminen tarvitsee vastapainoa kaikelle sillä, mikä meitä huutaa monesta suunnasta. Että emme vain piipahtelisi itsessämme ja siinä, minkä aika on nyt.
Havahtumista tietoiseen läsnäoloon ja sen opetteluun tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Jon Kabat-Zinn sanoo, että tietoinen läsnäolo on tilaisuus saada enemmän irti niistä hetkistä, joita meille on annettu. Tarkkaavaisuuden kehittäminen ja ylläpitäminen ei ole enää vain ylellisyys vaan elintärkeä yhteys takaisin siihen, mikä elämässämme on tärkeintä. Se on yhteys palata kulloisiinkin hetkiin. Niihin, jotka niin usein hukataan, ohitetaan, kielletään, tai juostaan läpi niin nopeasti, että sitä ei edes huomaa.
Kabat- Zinn käyttää kirjassaan esimerkkinä suihkussa olemista. Pystymmekö keskittymään siihen, miltä vaahto ja lämmin vesi tuntuu iholla vai olemmeko ajatuksissamme ihan jossain muualla, työpaikalla, harrastuksissa, äskeisessä puhelussa?
Viimeksi eilen sain itseni kiinni siitä, että olin kyllä suihkussa, mutta en läsnä. Mieli vaelsi seuraavassa viikossa.
Huomion suuntaaminen käsillä olevaan hetkeen ja asiaan ei ole helppoa. Kabat-Zinnin mukaan se on elinikäinen haaste. Se vaatii päivittäistä harjoitusta ja kurinalaisuutta, sillä poissaolotottumuksemme on niin hyvin kehittynyt.
Meditaatio on tietoisen läsnäolon harjoittamista. Siinä ei ole kyse jonnekin muualle pääsemisestä vaan se sallii olla siinä missä on, sellaisena kuin on. Mitään erityistä ei tarvitse saada tapahtumaan vaan asioiden annetaan olla niin kuin ne ovat. Meditoidessa suunnataan keskittyminen esim. hengitykseen. Ja kun mieli lähtee harhailemaan, se vain tyynesti ja lempeästi todetaan, arvostelematta, ja johdetaan takaisin hengityksen seuraamiseen yhä uudelleen ja uudelleen.
"Ei ole muuta perillepääsyä kuin saapuminen jatkuvasti nykyhetkeen."
Kirjassaan Kabat- Zinn esittelee monia meditoimisen tapoja. Tällaisia ovat esim. kehomeditaatio, jossa kehon eri osat ikään kuin skannataan rauhassa läpi kuulostellen miten ne voivat. Meditoida voi istumisen tai makuulla olemisen sijaan myös kävellen jolloin voi keskittyä siihen, miltä askelet tuntuvat jalan alla tai mitä ääniä, tuoksuja ym. maisema tarjoaa.
Minulle tärkeää on rukousmeditaatio. (Sitä ei kirjassa esitelty) Rukousmeditaatio voi olla sanallista jolloin voi käyttää omien sanojen sijaan esim. Isä meidän -rukousta, psalmeja tai lyhyitä Taize-rukouksia. Tai rukoukset voivat olla kuin huokauksia tai Jeesus-rukouksen hengittelyä :"Herra, Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua. "
Rukousmeditaatio voi olla myös sanatonta Jumalan armossa lepäämistä. Siinä oman läsnäolon löytymisen lisäksi saa kokea myös Jumalan läsnäoloa.
Pidän myös kävelymeditaatiosta jossa seurailen luonnon ilmiöitä. Miltä tuuli tuntuu kasvoilla, miten aurinko lämmittää, miten lehdettömät pihlajan oksat ovat kuin paksua pitsiä iltataivasta vasten, miten linnut laulavat tai halkovat ilmaa pääni yläpuolella.
Olen pyrkinyt harjoittamaan säännöllisesti meditaatiota myös paikallaan ollen. Siinä apukeinona olen välillä käyttänyt puhelinappsin meditaatio-sovelluksia tai you-tubea. Ilman ohjausta meditoiminen on yllättävän vaikeaa, sillä mieli lähtee laukalle helposti. Kabat- Zinn sanookin, että meditaatio on yksinkertaista, mutta ei helppoa.
Helpottavaa oli lukea, että meditaatiossa ei ole kyse sen pituudesta vaan säännöllisyydestä. Ei tarvitse meditoida tuntikausia tai edes tuntia päivässä. Kabat-Zinn käytti stressiklinikallaan 45 minuutin mittaista meditaatiota/ päivä.
Myös lyhyet, ihan vain sisään- ja uloshengityksenpituiset pysähtymiset ovat tärkeitä. Olennaisinta on se, että huomaa pysähtyä.
Kabat-Zinn kehottaa harjoittamaan mediaatiota ja tietoista läsnäoloa säännöllisesti ja joka päivä. Ilman kurinalaisuutta se unohtuu ja arjen imu vie taas mennessään.
"Jos tuntemiskykyä ei harjoiteta ja kehitetä ja jollain tavoin jopa suojella, se tuntuu pyrkivän peittymään köynnöskasveihin ja aluskasvillisuuteen ja jäämään heikoksi ja kehittymättömäksi. "
Jos haluaa tutustua tietoiseen läsnäoloon ja meditoimiseen, suosittelen Jon Kabat-Zinniltä kirjaa Olet jo perillä. Se on helpompilukuisempi kuin Kehon ja mielen viisaus, jossa minua ajoittain häiritsivät hyvin pitkät lauseet. Olet jo perillä- teos on kotikutoisempi ja puolet lyhyempi.
Jos eivät sanat, niin hengitys.
Jos ei hengitys, niin istuminen tässä.
Tämä elämälle avautuminen
josta olemme kieltäytyneet
yhä uudelleen ja uudelleen
tähän saakka.
Tähän saakka.
(David Whyte)
4/ 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti