Tea: - Oi, opiskelija Ida-Maria,
Acevedon lukemiseen en saanut sinusta paria!
Tentit kahmivat maaliskuusi ajan,
siksi tämän kirja-arviopajan
tein vain minä.
Mutta tiedäthän sinä:
tämä suurten teemojen Runoilija X,
sivu sivulta kypsyi lempeämmäx.
 |
| Elizabeth Acevedo: Runoilija X 2019, 368 sivua. Karisto. |
" Ja eikö runo ole juuri sitä? Lyhty joka loistaa pimeässä"
Kirjailijasta ja/ kuvittajasta:
Elizabeth Acevedo, josta hämmästyttävän vähän löytyy tietoa netistä, on palkittu, nuori ja lahjakas runoilija- kirjailija. Hänen debyyttikirjansa Runoilija X nousi heti The New York Timesin bestseller-listalle. Acevedo on on ehtinyt julkaista Runoilija X:n jälkeen jo kaksi muuta romaania:
Kaikilla mausteilla, 2020
Maata jalkojen alla, 2021
Lyhyt kuvaus kirjasta tai takakannen teksti:
Runoilija X on useita kirjallisia palkintoja saanut säeromaanin muotoon kirjoitettu YA-kirja. Se kertoo lukiota käyvästä latinotaustaisesta Xiomarasta, joka asuu kodin ja sen vaatimusten puristuksessa yhdessä kaksoisveljensä kanssa. Tiukkaan uskonnollisuuteen ja nuoruutta ravoittaviin sääntöihin takertunut äiti ei kykene antamaan tyttärelleen olemisen, elämisen eikä kasvamisen vapautta.
Xiomara on kirjallisesti lahjakas, mutta hänen luovuutensa on kuin häkkiin pakotettu lintu. Se saa vain pienen tilan, muistikirjan kokoisen.
1. Ennakkoajatukset /odotukset kirjasta:
Jo tämä alla oleva takakannen teksti sai minut haltioitumaan! Tässä on kirja, jossa saa bonuksena nauttia kielestä ja kerronnan keinoista:
"Annan sanojen terävöityä kielellläni. Annan käsieni tekeytyä välimerkeiksi jotka viiltävät ja osoittavat ja painautuvat toisiaan vasten. Annan vihdoin kroppani ottaa sen tilan jonka se vaatii. "
Säerunokirjoissa runouden reunat ikään kuin laajenevat ja kasvavat kertomuksiksi. Samalla kuitenkin pieneen tilaan ja ilmaisuun saadaan mahtumaan suurta. Se on kerronnallisena tyylinilajina todella kiinnostavaa!
2. Kuvaile kirjaa kolmella sanalla:
Puhutteleva, sulavakielinen. Kasvukertomus.
3. Millainen lukukokemus oli?
Kirja periaatteessa oli nopealukuinen kuten säeromaanit niukemmalla kerronnallaan ovat. Mutta jos haluaa keskittyä juonen lisäksi myös kieleen, säeromaanin lukemista palvelee viipyilevämpi lukeminen.
Runoilija X:ää lukiessa halusin palata ja jäädä joihinkin lauseisiin, ajatuksiin ja tapahtumiin. Kirjan teemat olivat ajatuksia herättäviä ja isoja, joten helppolukuisuus on sikseenkin harha.
4. Mitä mieltä kerrontatyylistä, henkilöhahmoista tai juonesta?
Säeromaani tyylilajina kiehtoo minua. Nautin siitä, kun pääsen yllättymään, kun juonellisen kertomuksen sisältä löytyy helmeksi hiottuja ajatuksia ja lauseita. Ne tuovat merkityksiä ja syvyyttä, jotka minulle ovat tärkeitä asioita hyvässä kirjassa.
5. Mielenkiintoinen henkilö, asia, yksityiskohta, paikka tms.?
Pidin erityisesti Xiomaran kotitehtävistä, joita hän kirjoitti äidinkielen opettajalleen. Ensin hän kirjoitti tekstit itselleen raakaversioina, mutta opettajalleen antamat lauseet saattoivat olla aivan muuta. Siinä ilmeni puhuttelevalla tavalla se taistelu ja kasvukipu, jota Xiomara kävi itsessään. Mitä hän on valmis sanomaan ja paljastamaan?Tahtooko, tohtiiko? Mitä ja miten voi sanoa ja kirjoittaa? Vai voiko?
Pidin myös Xiomaran ja hänen veljensä suhteen kuvauksista.
6. Ruusuja:
Kirja kuin kirja, jossa aiheena on kirjoittaminen tai lukeminen on aina ruusujen arvoista!
7. Risuja:
Kirjan helpohko loppu, joka ei tuntunut uskottavalta siihen nähden, miten syvään juurtuneeksi ja pakottavaksi kuvattiin mm. Xiomaran äidin asenteet ja oleminen.
" Mutta käsivarret voivat tehdä sen mitä sanat juuri nyt eivät. Voivat ojentua kohti. Halata lujaa. Opettaa meille miten toinen muistetaan. "
8. Oliko kirjassa jokin sanoma?
"Välttelen koko ajan jotakin
ja se tuntuu raskaalta kuin ristinpuu."
Kirjassa oli useampikin iso teema, mm. seksuaalinen häirintä, rasismi, liian tiukka uskonnollisuus, kasvukivut, ihmissuhteet, oman äänen löytäminen, puhumattomuus.
Minua kosketti erityisesti se taistelu, jota Xiomara joutui itsesään käymään pyrkiessään vapautumaan hänelle asetetuista kahleista ja odotuksista. Miten hän joutui raivaamaan umpihankeen tietä saadakseen olla se, mitä oikeasti on, ja tullakseen siksi, mitä syvimmältään kaipaa.
9. Lause, joka jäi mieleen?
"Hiljaisuutesi kalustaa pimeää taloa.
Mutta liekkeihin kuolemisen uhallakin
yöperho etsiytyy kohti valoa."
10. Mihin kohtaan laitoit kirjan Helmet- lukuhaasteessa tai Porin kirjaston lukuhaasteeseen?
Helmet- lukuhaaste: 39. Kirja jossa kuunnellaan musiikkia.
11. Arvio asteikolla 1-5
4 ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti