Tea: 

😊 Lukupesä 😊

Kirjakatsaus vuoteen 2020 

Vuonna 2020 luin / kuuntelin liki 90 kirjaa. Se on enemmän kuin koskaan ennen. Lisäksi uskaltauduin epämukavuusalueelleni ja päätin sinnikkäästi antaa mahdollisuuden Pottereille! Se kannatti, sillä ainostaan viimeisin kirja "Harry Potter ja kuoleman varjelukset" on luku-urakasta jäljellä. Sen aion selättää mahdollisimman pian, tai ainakin tässä kevään aikana. 

Pottereiden lukeminen oli mielekkäämpää kuin osasin etukäteen ajatella. Onhan Tylypahkan taikamaailma  ja juonikuviot taitavasti rakennettu. Mutta koska luin sarjaa aikuisen silmin ja mielin, en voinut olla kiinnittämättä huomiota J.K. Rowlingin läpi sarjan jatkuneeseen väheksyvään ja ilkkuvaan asenteeseen mm. lihavia ihmisiä kohtaan. Rowling kuvasi moneen kertaan Dudley Dursleyn hahmossa lihavuutta myös siten ikään kuin lihavuuden ja tyhmyyden välille voisi vetää yhtäläisyysmerkin. Minua moinen asetelma suututtaa ja siitä oli vähällä tulla todellinen este lukunautinnolle.

Vuoden 2020 lukemistooni kuului kaunokirjojen lisäksi elämäkertoja, esim. kirjat Helsingin Diakonissalaitoksen perustajasta Aurora Karamzinista, Muumien luojasta  Tove Janssonista, trappistimunkki-kirjailija Thomas Mertonista. 

Dekkareita luin kaksi, kumpikin porilaiselta Arttu Tuomiselta : Verivelka, jolla Tuominen sai v.2020 Johtolanka-palkinnon sekä psykologinen trilleri Hyvitys. Molemmat kirjat kuuluvat Porin poliisiyksiköstä kertovaan Delta-sarjaan, mutta ovat silti itsenäisiä kirjoja. 

Luin viime vuonna myös muutaman sarjakuva-albumin - ja kirjan. Näistä mieleenpainuvin oli ohjaajakäsikirjoittaja Ari Folmanin ja kuvittaja David Plonskyn koskettava neliväriteos Anne Frankin päiväkirja. Suuri, viime vuosisadan tunnetuin tarina on puristettu alle 150 sivuun ja sujahtaa suoraan ihon alle. 

Ellen T. -sarjakuvaromaani (by Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen) kertoo taidemaalari Ellen Thesleffin (1869-1954) työstä ja elämästä Euroopan metropoleissa. Teos rakentuu kolmen Thesleffille merkittävän paikkakunnan ympärille: Firenzen, Pariisin sekä Ruoveden Muroleen, ja pohjautuu Hanna-Reetta Schreckin v.2017 julkaistuun elämäkertaan Thesleffistä. 

Suosittelen tutustumaan myös Viivi Rintasen omaelämäkerrallisiin kokemuksiin perustuvaan Mielisairaalan kesätyttö- albumiin vuodelta 2015. Se on ajatuksia ja asenteita ravisteleva kuvaus mielenterveysosaston arjesta. Vuonna 2020 Rintaselta ilmestyi Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta, joka perustuu todellisten ihmisten mielenterveyskertomuksiin 12 sarjakuvanovellin muodossa. 

Kuunneltujen kirjojen parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti viiden tähden kirjaksi luokittelemani Saku Tuomisen Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista. Olen kirjaa kuunnellut useaan kertaan kävelylenkeillä ja siitä tuntuu riittävän loputtomasti ammennettavaa.
Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se, että selkiyttääkseen ja helpottaakseen elämäänsä keskeisintä on yksinkertaistaa sitä. Päättää se, mille sanoa "kyllä" ja mille "ei". Mitä kohti kulkea, ja mitä välttää,  mitä aloitta, minkä lopettaa. 

Täysi viiden tähden suositus myös kirjailija-isän Petri Tammisen ja kirjailija-pojan Antti Röngän kirjeenvaihtoo perustuvaan teokseen Silloin tällöin onnellinen. Kirja on raatorehellinen vuoropuhelu kirjoittamisesta, isä-poikasuhteesta, pelosta ja häpeästä. 

Mielenkiintoinen ja mieleen pitkäksi aikaa jäänyt kuunneltava oli myös Oskari Saaren Aki Hintsa- Voittamisen anatomia. Monen F1- kuljettajan luottolääkärinä tunnettu Aki Hintsa on kehittänyt oman mallin elämän kokonaisuuden hallintaan ja hyvinvointiin. Se perustuu kolmen ydinkysymyksen ympärille:

1. Tiedänkö kuka olen? 2. Tiedänkö mitä haluan ? 3. Hallitsenko omaa elämääni?
Voittamisen anatomia on paitsi hyvinvointikirja myös omaelämäkerrallinen ja tarinallinen kokonaisuus, jossa pureksittavaa riittää. Esim. " Miten ihmiset, joilla on kaikkein vähiten, vaikuttavat siltä kuin heillä olisi eniten?

Lukemistani tietokirjoista haluan nostaa Maarit Virran ja Anita Salakarin ADHD-aikuisen selviytymisoppaan 2.0.  Kirja tarjoaa kattavasti ja monin esimerkein ja tutkimustuloksin itsehoitoapua eri tavoin ADHD-oireisille ihmisille. Se antaa työkaluja myös läheisille sekä ammattilaisten käyttöön. 

" Kirjan ensimmäiseen osaan on koottu kaikki, mitä ADHD-oireisen tarvitsee tietää tarkkaavaisuushäirön oireista, syistä ja hoitomuodoista. Toisessa osassa kerrotaan, mitä jokainen voi itse tehdä helpottaakseen vaikeuksiaan jamuuttaakseen elämäänsä haluamaansa suuntaan. Eri ongelma-alueisiin kuten keskittymisongelmiin, lykkäilyyn ja impulsiivisuuteen - pureudutaan kuhunkin kerrallaan. Konkreettiset esimerkit ja harjoitukset auttavat viemään uusia keinoja käytäntöön. Kirja on t uudistettu laitos."  ( ADHD-liitto ) 

Viime syksyn lukunautintoja kaunokirjallisella puolella olivat Kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaina olleet Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa sekä Anni Kytömäen Margarita, joka voitti Finlandiapalkinnon. 
Kinnusen kirja on riipaiseva kuvaus v:sta 1945 jolloin viisi suomalaista naista lähtee läpi poltetun Lapin  kävelemään norjalaiselta vankileiriltä kotia kohti.  Vaiettua on se, miksi heistä itse kukin lähti saksalaisten matkaan. Tärkeintä oli selviytyä matkasta ja itsestään. 

Anni Kytömäen kolmas kirja Margarita on hänelle tyypilliseen tapaan pitkää proosaa ( s. 581 ) ja on kielellisesti kaunista ja sujuvaa kuten kaksi edellistäkin kirjaa Kultarinta ja Kivitasku.  Margarita on  kuvaus luonnosta ja ihmismielestä. Siinä on neljä kertojaa:

- Senni, joka on hierojana kylpylässä kuten isänsäkin aikanaan. Lopulta Senni päättää kuunnella unelmiaan ja lähtee Helsinkiin opiskelemaan. 
- Metsänhoitaja Antti, joka kartoittaa työkseen sitä, mitkä metsät kaadetaan ja mitkä säästetään. 
- Sotapoika Mikko, joka on murtunut mieleltään eikä suostu lähtemään asemapaikaltaan.
- Jokihelmisimpukka

Haastattelussa Kytömäki on sanonut miten tärkeää paitsi jokihelmisimpukalle myös ihmiselle on, että hänellä on kuori, jolla suojautua. 

Olisin suonut ja odotinkin, että Finlandiaehdokkaiden joukkoon olisi mahtunut upeakielinen Paula Nivukoski, joka debytoi v. 2019 kirjallaan Nopeasti piirretyt pilvet. V. 2020 häneltä ilmestyi Mainingin varjo, joka kertoo autoritäärisen papin tyttären Evalinan ja  vävyksi kelpaamattoman Andersin tarinan. 
Tarina on voimakastunteinen ja karu kuvaus v:sta 1911,  jolloin nuorella parilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä oman elämän perään meren läpi luodolle. 

Lempikirjailijoihini kuuluu Joel Haahtela, jonka viimeisin kirja Hengittämisen taito on laatutaattua Haahtelaa. 
" Lumoava pienoisromaani isästä ja pojasta, tuulisesta saaresta ja anteeksiannosta. "
"Nuorukainen saapuu talviseen Kreikkaan etsimään vuosia sitten kadonnutta isäänsä. Matka johtaa kaukaiselle ja yksinäiselle saarelle, jossa pieni erakkoyhteisö elää sopusoinnussa luonnon kanssa, hengittää vuodenaikojen rytmiin. Talvi vaihtuu kevääksi, isä ja poika istuvat oliivipuun juurella, ja hiljalleen jokin paino hellittää. "

Potter-sarjan lisäksi luin itsekseni sekä tyttäreni kanssa yhteisten lukutuntien aikaan Tove Janssonin ehtymätöntä Muumi-sarjaa. Muumit ovat ikiklassikko, aina ajankohtainen, ajan hampaan tuolla puolen oleva aarre. Muumi-sarjan kirjat käyvät hyvin myös lukujumin avaamiseen tai välipalakirjoiksi. Sain sarjasta luettua kuusi ensimmäistä eli Muumipeikko ja  pyrstötähti, Taikurin hattu, Muumipapan urotyöt, Vaarallinen juhannus, Taikatalvi, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. 

Sarjasta jäi viime vuonna lukemtta Muumilaakson marraskuu sekä Muumipappa ja meri, mutta ne ovat teoksia, joita olen Muumi-sarjasta eniten lukenut. 
Tove Jansson on sanonut, että Muumi-kirjoissa hän on yrittänyt kertoa hyvin onnellisesta perheestä. "Muumiperhe on onnellinen niin itsestään selvällä tavalla, etteivät sen jäsenet edes tiedä sitä. He viihtyvät yhdessä ja antavat toisilleen vapauden; vapauden olla yksin, vapauden rakastaa omalla tavallaan ja pitää omat salaisuutensa kunnes heidän tekee mieli jakaa ne. He eivät pode huonoa omaatuntoa ja kokevat vastuun  myös hauskana eikä pelkkänä velvollisuutena. "

Vaikka vuosi 2020 oli minulle hyvä lukuvuosi, en silti saanut valmiiksi Helmet- lukuhaastetta enkä Porin kirjaston lukuhaastetta. Helmet-haasteen 50 kohdasta jäi täyttämättä yhdeksän kohtaa, ja Porin 30 kohdan lukuhaasteesta kahdeksan kohtaa. Haastekohtia oli mukava täytellä ja innokkaana aloitan myös tämän vuoden haasteet 😍. En tänäkään vuonna lähde etsimään haastekohtiin kirjoja vaan täytän niitä sitä mukaa, kun kirjat sattuvat kohtiin sopimaan.